Vahvoja muoviputkia käytetään myös kaapeleiden suojauksessa kallioisissa paikoissa.

Kiirehtiminen ja säästäminen kaapelien asennusvaiheessa tulee aiheuttamaan tulevina vuosina paljon vikoja kaapeleihin ja tietysti pitkiä sähkökatkoja asiakkaille.

Miten palstalaisten metsissä on huomioitu leimikoihin rajoittuvat sähköjohdot? Onko johdon vierestä jätetty metsä käsittelemättä vai onko sähköyhtiöltä saatu kaatoapua reunapuiden kaatoon? Myös leimikon järkevällä rajauksella voitaisiin johdoille kaatuvien puiden määrää pienentämään. Tässä tarvittaisiin mielestäni tiiviimpää yhteistyötä eri toimijoiden välille.

Onko täällä näkemystä, miten sähkön toimitusvarmuutta saataisiin parannettua tehokkaasti niin, että sekä metsänomistajat että sähköyhtiö olisivat toimintatapaan ja lopputulokseen tyytyväisiä? Itsellä on näkökulmaa asiaan sekä metsänomistajan että sähköverkkojen kunnossapidon roolissa.

Maakaapelointi tietysti olisi varma ratkaisu, mutta syrjäseuduilla se vain on liian kallista. Samoin johtokatujen leventäminen tulee kalliiksi eikä se toisaalta ole pysyvä ratkaisu. Metsänomistajalle tämä vaihtoehto vaikuttaisi olevan taloudellisesti kannattava, mutta ainakin täällä seudulla hankkeisiin on suhtauduttu melko kielteisesti.

Mielestäni johtojen siirto metsistä teiden varsiin käyttöikänsä lopussa on paras ratkaisu. Samalla tulisi huolehtia vierimetsän hoidosta. Ajallaan tehdyt taimikonhoito ja harvennukset vähentävät huomattavasti lumikuormien ja myrskyjen aiheuttamia katkoja. Samalla metsä pysyy parhaassa mahdollisessa kasvukunnossa.