Käyttäjän Kitsas kirjoittamat vastaukset
-
Nyt menee vähän ohi aiheen, mutta hieman liittyy kyllä..
Osallistuin Metsäkeskuksen ja riistakeskuksen Teams-koulutukseen, joka käsitteli hirvituhoja, hirvien ruokavaliota ja keinoja tuhojen välttämiseksi.
Toimivat keinot oli arvatenkin vähissä tuhojen välttämiseen. Trico oli ainut varmuudella toimiva konsti ja se myönnettiin kalliiksi. Ainut konkreettinen oppi illasta, joka jäi haraviin, oli se, että mänty ei ole hirven ruoansulatusjärjestelmälle helppo ravinto, joten sitä se ei sen vuoksi ensisijaisesti syö. Tämä siksi, että mänty tuottaa jotain haitta-ainetta, joka tökkii hirven elimistössä. Kysyin chatin kautta sitä, että onko esim. taimen valoisalla kasvuympäristöllä merkitystä haitta-aineen muodostumiseen ja sieltä tuli arvaamani vastaus, että valoisassa kasvava taimi elinvoimaisena tuottaa hyvin haitta-ainetta. Näin ollen varhainen taimikon hoito edesauttaa tähän.
Suuri susien määrä tietyllä alueella varmasti vähentää sorkkaeläimiä ja siten myös liikenneonnettomuudet niiden osalta vähenevät sorkkaeläinten määrän vähetessä. Sitten kun ruoka loppuu paikkaa on joko vaihdettava tai vaihdettava ruokalajia siihen mitä on saatavilla..
Muistan lukeneeni joskus – olisko ollut Alaskassa tms. erämaassa tai paremminkin suojelualueella, jossa metsästystä ei tapahtunut, että sudet söivät hirvikannan 1,5 hirveen/1000ha. Saattoi olla yksittäisen henkilön oma totuus tai saattoi olla jopa tottakin?
Mitäpä sitä ei äänien toivossa tekisi. Kerrostaloissa asuvat luonnonsuojelijat seisaaltaan taputtavat tälle.
Se, että oikeudenkäyntiin menee min. puoli miljoonaa EeUussa, niin sillä ei ole mitään väliä, kun se kuitenkin on muilta, kuin luonnonsuojelijoilta kerättyä.
Lukaisin Hesarista Annelin kohteliaan ja perustellun sanallisen miekkailun ja täytyy todeta tuon T A:n olevan oman susien suojelu-uskonnon äärikannattaja. Ääriainesta.
Syyttää Essayahia susilaista pelkästään – ikäänkuin asialla ei olisi ollut hyvin selkeä eduskunnan tuki.
Tuo on se luotettavin tapa. Mitä maksaa dna-analyysi, toimituskulut?
Jonkun pitäsi kuitenkin niitä susia jälkiä jätöksille saakka ja mihin hintaan?
Näinhän se on. Jos liikaa laskee, niin mikään kannata. Klapikauppaa olen miettinyt myös, mutta eipä noita havupuiden klapeja kilvan taida kukaan haluta. Alueellani on sillä saralla jo monta toimijaa, joten hintojen polkemisella pitäisi markkinoille yrittää ja siihen ei taida leipätöissä käyvän aikakaan riittää.
Tulee siinä samalla tehtyä muutakin siivoilua ja valikoitua harvennusta. Ja ennen kaikkea – oma kunto kohenee samalla kun teollisuus saa polkuhintaista raaka-ainetta pienen nyssäkän.
Perko arvostelee Nostokoukun viekkaasti kopioimaa luonnehdintaa, joka on arvostelun aloittaneen itsensä kirjoittama..
Noihin petoyhdyshenkilöihin sen verran, että tunnen jonkun sellaisen ja en heidän kyllä tiedä lukuja vääristelevän – joku näistä vapaaehtoistyöntekijöistä sitäkin voi tehdä. On toki selvää, että arviot on arvioita. Oma otaksuma on, että totuus löytyy Luken ja näiden epäkelvoiksi määriteltyjen suurpetoyhdyshenkilöiden arvioiden välistä. Onko jollakulla tiedossa luotettavampi ja yhtä kustannustehokas taho tai menetelmä määrän arviointiin?
Sain kohdalleni minimaalisen myrskytuhon 35 vuotiaaseen kasvatusmetsään ja sen laidalla jokunen oikea puukin kaatui – kaikkineen ehkä 30-40 runkoa. Niiden katkonta on puolivälissä ja huilipäivän ratoksi mietin, että kun ennakkoon on jo tiedossa, että jompi kumpi menee ilmaiseksi – työ tai puuaines, niin päätin kysyä tekoälyltä, että kannattaako?
Vastaus on seuraava.
<h3>Johtopäätös</h3>- Tuntipalkkasi jää hyvin matalaksi (parhaimmillaankin ~8 €/h ilman omaa työn arvoa).
- Konetyötuntipalkka on ~32 €/h, mikä on kohtuullinen, mutta ei kattaisi moottorisahatyön kustannuksia.
- Taloudellinen kannattavuus on heikko, jos lasketaan vain rahallinen hyöty. Itsehakkuu voi kuitenkin olla järkevää, jos pidät työstä tai haluat siivota metsäsi.
Kyllä se on luonnonsuojeluporukan kerrostaloissa asuvalla petosiivellä iso osuus uuden lainsäädäntömme lähes puhtaaseen läpimenoon, he kun ovat valitussysteeminsä kehittäneet ja toppuuttaneet kaikki mahdolliset susiluvat monen vuoden ajalta. Ei tuon totaalitorppauksen jälkeen voi enää odottaakaan lainlaatijalta laajasti hartaudella keskustelevaa lainsäädäntövalmistelua. Susisiipi on toimintamallin lainlaatijoille näyttänyt. Sitä saa mitä tilaa.
Luultavasti valtio jatkossa säästää susivahinkokorvauksista isot summat.