Käyttäjän Klapikone kirjoittamat vastaukset
-
Juurikin metsätaloudellisesti heikosti kannattavilla alueilla, kuten pohjoisimmassa Suomessa, turvemailla ja karuilla kasvupaikoilla Etelä-Suomessa kannattaisi vähentää metsänhoidon kustannuksia. Näissä tapauksissa jatkuva kasvatus lienee kannattavin vaihtoehto. Hakkuita tehdään kun myytituloja saadaan tarpeeksi ja metsänhoitotöitä ei ole lainkaan. Nykyinen voimaperäinen viljelymetsätalous on karuilla kasvupaikoilla ja pohjoisimmassa Suomessa heikosti kannattavaa tai tappiollista ilman yhteiskunnan tukia.
Samaa mieltä olen tuosta tukien kohdentamisesta esim puurakentamisen kehittämiseen.
Osa metsänomistajista pitää taimikonhoitotöitä liian kalliina tai työläänä tehdä. Siksi varmaan näitä hoitorästejä on.
Voisiko taimikonhoitotarvetta vähentää, kuitenkaan vaarantamatta metsien kehitystä?
Mielestäni luontaisella uudistamisella saadaan hyvä taimikko, joka ei tuhoudu hoitamattomuuteen. Hoitamalla vain nopeutetaan vähän puuston järeytymistä.
Pitäisihän metsätalouden olla kannattavaa ilman veronmaksajien tukeakin.
Kyllä ovatkin pinnassa verrattuna istutettuun paakkutaimeen. Tosin itse olen huomannut, että joskus paakkutaimet nousevat varmaankin rousteen vaikutuksesta ylös, niin että juuret näkyvät. joskus taimet jopa kaatuvat, kun ovat nousseet niin ylös.
Sitten en tiedä mikä vaikutus on juuriston kehitykseen sillä, että kasvaako alikasvoskuusi kuusikon vai koivu- tai mäntymetsän alla. Männyllä ja koivullahan on juuret syvemmällä, kuin kuusella. Eli jos alikasvoskuusikko tulee valopuulajin, eli männyn tai koivun alle, on kuusentaimella vähemmän juuristokilpailua, kuin kuusikon alla olevalla alikasvoskuusella ja muutenkin parempi elinvoima valoisuuden vuoksi.
Tuohon Timpan kirjoitukseen erirakenteis- tai kaksivaihekasvatuksesta. Käsittääkseni kaksijaksoisessa kasvatuksessahan pyritään saamaan yleensä kuusikko joko koivikon tai männikön alle. Yleensä tällöin kuusenjuurikääpää on metsikössä vähän tai ei ollenkaan, jos ylempi latvuskerros on jotain muuta puulajia, kuin kuusta. Tämähän on luonnonmukaista ja metsiä tervehdyttävää puulajikiertoa, joka ei kyllä lisää juurikääpäriskiä verrattuna malliin, jossa istutetaan kuusta kuusen tilalle. Tunnetustihan kuusi sitäpaitsi huonosti uudistuu muutenkin kuusikon alle.
Tuula Piri kai viittaa siihen, että alikasvoskuuset voivat saada juurikäävän itiötartuntana helpommin, kuin istutuskuuset. Tämä on varmasti totta ja on otettava huomioon kuusikoissa, joissa alikasvos on muutenkin heikentynyttä ja altis taudeille.
Ja onko alikasvoskuusen riski saada itiötartuntana juurikääpä yhtä suuri vai suurempi, kuin se, että istutuskuusen taimikkoa raivataan kesäaikana ja näin altistetaan istutustaimikko juurikäävälle?