Käyttäjän Köpsä kirjoittamat vastaukset
-
Minusta parempi jako olisi, kuka tekee jatkuvasti metsäkauppoja/ tekee metsänhoitotöitä , siis sellaisiin, joilla on KOKEMUSTA. Kirjanoppineet taaplaa tyylillään.
Niin ja pääsääntöisesti yksityistiet ovat parempikuntoisia, kuin valtion hoitamat tiet. Yksityistiet ovat järestään sorapinnalla ja periaate on , se joka käyttää se maksaa. Nuakkalla huomionarvoinen kommentti.
Aamulla ”tilhi” tulille ja toinen varuiksi mukaan. Saatampa vielä vaihtaa metsäkärryn Valtran jatkeeksi. Ei ollut suunnitelmissa tälle talvelle metsurihommat, mutta Hannes muutti suunnitelmat.
Onko joku ollut mukana FSC auditoinneissa/sisäisissä auditoinneissa. Kiinnoisaisi kuinka metsäpuolella toimitaan ja mitä kustantaa. Sallan yhteismetsä on muistaakseni FSC:ssä ja heidän saamansa hintalisä juuri ja juuri kattoi auditointikulut (jokunen vuosi sitten). Itse olen ollut (vuosia sitten) mukana (kemiantehtaalla) ko. tilanteessa kovin olivat tärkeitä ja arvonsa tuntevia nuo auditoijat ja lasku työnantajalle oli sen mukainen eli helvetin kallis.
Joo, ja kun se puro on vielä tehty 1960 luvulla kaivinkoneella ja sen varteen jätetty suojapuuryteikkö. On se soma. Kokemusta on.
Kun minä synnyin oli tällä tettuksella vähän yli 4 miljardia ihmistä ja nyt ihmisten määrä on kokolailla tuplaantunut. Pitäsiköhän luonnon monimuotoisuuden tarkasteluun ottaa myös tämä seikka huomioon. Me metsänomistajat ei taideta saada monimuotoisuutta hanskaan, vaikka vähän yritettäisikin.
Jos hakattavalla, päätehakkuu, alueella on puroja/ojia, jyrkänteen alusia jne. Niin kannattaa kysyä, kauppaa tehdessä, mitä ko. alueesta he jättävät hakkaamatta. Tällaisilla alueilla hakkuutavoissa yhtiöiden/sahojen on merkittäviä eroja, jotka näkyvät merkittävästi puukauppatilissä.
Minulla on sellainen kaadonsuuntaaja, joka on tehty ”venevinssillä”. Edullinen. Siihen olen rakentanut lisälaitteen vanhasta auton veivattavasta tunkista. Tällä saa yllättävän paljon lisää, sanoisimpa riittävästi, työntövoimaa.
Aikoinaan Mäntän sellutehtaalla tuotettiin liukosellua, sellua kreppi- ja pergamiinin valmistukseen ja silloin tällöin korkeaan kappalukuun keitettyä sellua, josta Äänekosken CMC- tehtaalla valmistettiin korkeaviskoottista cmc:tä (karboksimetyylicelluloosa). Sellun keitto tapahtui kattiloissa, joten myös sahanpuru pystyttiin hyödyntämään. Jätelietteistä käytettiin kesäisin pölynsidontaan hiekkateillä ja kun jäteliemi haihdutettiin ”jäykäksi” toimi se mattoliimana. Jäteliemestä syntyi myös hiilidioksidia, viinaa ja pekiloproteiinia. Jätelientä toimitettiin myös Lielahteen lingniinin valmistukseen.
Nykyiset biotuotetehtaat tuottavat havu- ja lehtipuu sellua. Tuo biotuote nimitys on saanut minut raapimaan päätä :o)Minusta kasvuun vaikuttaa merkittävästi maapohjan lämpötila. Kun on hyvin harvennettu metsä ja vielä ilman aluskasvustoa on silloin kasvu parhaimmillaan. Karikettahan meillä on ja lämpö lisää sen hajoamista ja sitä kautta lisää ravinnetta. On tiettävästi kulotettu päätehakkuuta lähestyvän männikön alusta, jolloin on saatu eristävä sammalkerros poistettua ja näin parannettu maapohjan lämpötilaa. Mielestäni jatkuvassa kasvatuksessa yksi heikoimmista lenkeistä on maapohjan kylmyys ja sitä kautta köyhempi maapohja.