Käyttäjän Lauri Oinonen kirjoittamat vastaukset
-
Mielestäni ”talonpoikainen” metsänhoito on yksityistaloutta,. ympäristön ja maiseman hoitoa Suomessa parhaimmillaan.
Haapatukille tarvitaan jalostusta, Mielestäni kyse on arvokkaasta puusta, mitä tulisi mekaanisesti jalostaa ja jatkojalostaa. Kotimainen puun mekaaninen jalostus tulee palauttaa. Tällä olis suurtakin merkitystä aluetalouksille.
Haluan edistää hitaasti kasvaneen kaiken kokoisen puun eri käyttötarkoituksia keppien ja heinäseipäiden kokoluokasta aina eritytäin järeisiin pylväskokoihin asti. Nyt tämä mielestäni erittäin arvokas ja ainutlaatuinen monien mahdollisuuksien puuaines menee halpana bulkkitavarana ja useimmiten sellupuuksi tai jää jopa kokonaan käyttämättä.
Samaan aikaan keinotekoiset materiaalit ovat tulleet tilalle ja ovat pahimmillaan jopa ongelmajätettä. Näin ei ole puun kohdalla asia suinkaan.
Mikä tai mitkä tahot voisivat tarttua tiukkasyisen ja hitaasti kasvaneen kaiken kokoisen puun jalostukseen ja erikoismarkkinoiden luomiseksi? Kotimaisella puulla voisi olla monia hyvinkin innovatiivisia käyttötarkoituksia. Olisiko pienyrittäjyydellekin mahdollisuuksia? Mielestäni olisi ja samalla tulisi myös markkinat kotimaisesta puusta jalostetuille eri tuotteille.
Kannattaakohan enää rantoja ostella, kun niitä ei suojelupolitikka anna enää käyttääkään, koska 50 metriä rannasta mitattuna vaaditaan jätettäväksi villiintymään läpipääsemättömiksi pajupöheiköiksi ja kaatuilevien lahopuiden hengenvaaralliseksi ryteiköksi?
Toki tuon suojelun kautta kyllä katoavat kalastajat, ravustajat ja vesilintujen metsästäjätkin ja muutkin kulkijat rannoilta! Saatkohan tehdä edes polkua rantaan hakeaksesi saunavettäkään?
Jos kuitenkin tykkäät noista pajupöheikkö- ja ryteikkörannoista, niin ostele ihmeessä, nyt alkaa suojelun ansiosta kohta saada rantoja hyvinkin halvalla, koska rannat suojelun ansiosta menettävät kaupallisen arvonsa!
Keskustelussa kuvastuu hyvin nykyisten vuosikymmenten ja metsäkoneajan tuomat probleemat. ”Vanhaan hyvään isännän linjan aikaan”, mikä on kaukainen muisto vain puun myyjä ”apteerasi” eli mitoitti tukit ja pyrki saamaan mahdollisimman paljon tukkipuuta. Nyt tämä mahdollisuus on menetetty ja koen, että valitettavasti nyt mitoitetaan tukit niin, että saadaankin kuitupuuta mahdollisimman paljon. Jos haluttaisiin tehdä myös lyhyitä tukkeja, saataisiin enemmän tukkia.
Kun ennen oli sirkkeliyrittäjiä, saatiin komeaa sahatavaraa ja kookasta sahatavaraan kookkaista tukeista, mitkä nykytoimin menevät energiapuuksi. Tein kolme vuotta sitten koekaupat konesavotalle ja havaitsin kookkaiden komeiden tukkien joutuneen pätkityiksi energiapuiksi. Noista olisin komeita ja leveitä lankkuja ja piiruja.
Linnunpöntöt ja erityisesti puukiipijälle soveltuvat pöntöt ovat luonnonvarainen torjuntakeino. Mutta onko nyt jo juhannuksen suvessa tälle kesälle myöhäistä? Mutta sitä paremminhan ne ovat valmiina tulevalle!
Mielenkiintoista keskustelua ja siihen haluan sanoa, että onneksi metsä ja sen luonto aina pitävät puolensa. Minkäänlaiseen turhaan huoleen ei tästä näkökulmasta ole pitemmällä aikajaksolla katsoen aihetta.
Havaittava tosiasia näyttää olevan, että luonto myös voi sitä paremmin, mitä paremmin metsät kasvavat. Silloin luontokin on monimuotoinen ja elinvoimainen. Kannattaa liikkua talousmetsissä, hengittää syvään ja aistia aidosti asiat.
Erityiset tieteellisiin tarkoituksiin tarkoitetut suojelumetsät ja kansallispuistot ovat oma lukunsa, kunhan niistä ei leviä ympäristöön tuholaisia.
Aina meidän on muistettava perusasia: ”Suomi elää metsästä”.