Käyttäjän lintumies kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 31)
  • lintumies

    Puukiipijän pesäpaikan tekoon luonnossa tarvitaan pieni vasara ja pieniä viisisenttisiä nauloja, millin paksuisia.  Haetaan kuollut maa-tai pystypuu, paksukaarnainen mänty.  Sen  tyvikaarnanpaloista väsätään  naulaamalla puukiipijän luontaista pesäpaikkaa jäljittelevä kaarnanrakopesä.  Ensimmäiseksi naulataan  poikittainen jokin puunpala runkoon, ja sen  päälle sitten näitä kaarnanpaloja vesikatoksi ja seinäksi  sommitellaan. Käynti pesäpaikkaan tapahtuu  jätetystä sivuraosta tai kokonaan alhaalta käsin.  Nämä kestävät ainakin muutaman vuoden, luontaiset pesäpaikat  tuhoutuvat parissa vuodessa, kun sateen liottama kaarna irtoaa.  Käpytikka ei älyä tuhota tällaista pesää. Puukiipijän lautapönttö, jossa on näkyvä sivureikä, tuhoutuu lähes varmasti. Tähän aikaan vuodesta puukiipijä jo alkaa tehdä pesää. Se on aikainen pesijä.

    lintumies

    Nimimerkki  ”Ollikolli ” on tässä ajantasalla. Ihan täydellinen helvetti on meillä edessä.  Tauti talttuu ehkä puolessa vuodessa, mutta velkainen maailmantalous ei nouse ennalleen enää koskaan.  Pysyvä elintason lasku on todellisuutta vuoden päästä.

    lintumies

    Kaverit harrastivat opiskeluaikaan bodausta, söivät kaikenlaisia mömmöjä ja kananmunia, mutta voitin heidät mennen tullen leuanvedossa, vaikka en käynyt koskaan nostelemassa puntteja.  Voitin heidät siksi, että he painoivat 20 kiloa enemmän kuin minä.  Minkäänlaisella treenillä eivät olisi voineet saavuttaa silloista tasoani. Pari viikkoa sitten kokeilin, mitä menee leukoja kylmiltään ja kuluneiden vuosikymmenien  jälkeen . Neljä pystyn vetämään.  Kipeytyi   paikat  pirusti.  Tavoitteenani on nyt pysyvä 6:n taso (se on esim. pelastusopiston minimitaso hyväksytylle suoritukselle).  Sitä enempää ei tarvitse kenenkään vetää.

     

     

     

    lintumies

    Paljonko vedätte tai veditte aikanaan sitä leukaa ?

    lintumies

    Niin paljon on hirvikärpäsiä omissa metsissä, että siellä ei pysty tekemään mitään ilman itikkahattua.  Kymmeniä puremia olen niskaan saanut parin viikon aikana, vaikka miten yrittäisi suojautua. Paita heti  tulikuumaan veteen metsässä käynnin jälkeen. Ainoa keino saada ne hengiltä.  Tuntuu, että se perkele aiheuttaa jopa kuumetta ja allergisia oireita.

    lintumies

    Menee vähän asian viereen, mutta olen parhaillaan laikuttanut kanervakangasta traktorin perään kiinnitetyllä sontatalikolla. Kangashumus on saatava auki kunnolla . Muuten ei taimetu .   Kivisillä moreenimailla tämä ei toimi ollenkaan, mutta lajittuneilla kankailla hienosti. Kyllä tulee pitkiä ja  leveitä  laikkuja , kun peruuttelee.

    lintumies

    Näitä lumituhopuita on yllättävän paljon Pohjois-Pirkanmaallakin. Melkein sama onko metsä hoidettu tai ikimetsä. Olen kuorinut omissa metsissä ainakin toistasataa lähes tukkipuukoista puuta  alaosistaan 2 metriin, jotta ytimenävertäjät vähemmän lisääntyisivät. Latvukset maassa jäävät kaikki  kuorimatta, liian iso työ kerta kaikkiaan. Ei näitä puita millään  pysty keräämään perämetsistä.  Sinne jää enin osa.  Osan kerään sitten polttopuuksi. muutaman vuoden sisällä.  Ikinä en ole tällaista jälkeä metsissä ennen nähnyt.

    lintumies

    Metsurinkypärän alaslaskettu visiiri pelasti näköni ja ehkä henkeni kymmenen vuotta sitten, kun kiipesin hiirihaukan tekopesälle, ja siellä korkeuksissa pesikin viirupöllö.  Mitään ei ehtinyt  tekemään, kun se  pääsi yllättämään ja iski visiiriin. Jumalauta, se on pesällään  todella hengenvaarallinen olento.

    lintumies

    Tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä on sentään olemassa: metsämiehet ja -naiset käyttävät puukkoa. Kannattaa kokeilla sitä purupönttöä, mutta ei sitten  kuivaa sahajauhoa. Jotain lahopuumössöä vaan pönttöön niin voi onnistua paremmin.  Linnuillakin on hajuaisti. Haistavat  lahon puun ja kaivavat.

    lintumies

    Töyhtötiainen aloittaa kolonsa kaivuun Etelä-Suomessa ”näinä päivinä” ja viimeistään huhtikuun alussa , ja kolo voi olla täysin valmis jo kuun puolivälissä, jos vain keväiset säät vallitsevat. Keski-Suomessa tämä tapahtuu pari viikkoa myöhemmin.  Hankikantokeleillä aamuisin huhtikuussa lintuja ei näe usein missään, mutta pesinnän yrityksen paljastaa pökkelön juurelle hangelle varissut kaivuupuru. Päivä päivältä sitä kertyy maahan enemmän. Sen avulla tulevat pesinnät on mahdollista löytää. Keino on mitä yksinkertaisin, mutta harva sen tietää. Haudontavaiheessa  maan jo viheriöidessä kolotiaisen pesän löytää vain sattumalta. Tämä kaikki sanottu pätee hömötiaiseenkin, mutta se on ajallisesti tässä kaikessa noin kuukautta töyhtötiaista jäljessä.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 31)