Käyttäjän marttitapio kirjoittamat vastaukset
-
Yrittäjä ilmeisesti tekee näitä saarisavotoita läpi kesäkauden, olettamus. Niin silloin proomua käytetään myös puiden kuljetukseen. Se on mielestäni myös katsastettava ja niin ollen myös vakuutuskelpoinen. Toki omavastuut ovat enemmän kuin meidän kotivakuutuksissa. Edelleen olettamuspohjalta.
Jäätietkin täytyy tehdä tietyin kriteedein. Jäädytyspöytäkirja vaaditaan. Katselmuksessa teettäjän edustaja useamman miehen (usein) voimin. Eli pienemmät ja isommat kaluunat. Yrittäjän edustaja ja tietysti jäätien tekijä. Vaatimukset ovat aika kovat ja hyväksytylle jäätielle saa myös toiminnalle vakuutuksen.
Samoin olettaisin tuossa Pielisen lautassa vakuutuksien olleen kunnossa. Kyllä siitä joku lehti meitä valustanee.
Muistan ohjelman, jossa käsiteltiin Pohjanmaan turkistarhausta. Vihreiden kansanedustaja sanoi, että nämä pohjanmaalaiset, syvällä ja tekopyhällä kurkkuäänellä, ovat niin fiksuja, että löytävät kyllä itselleen elinkeinon, jos turkistarhaus lopetetaan. No varmaan löytävätkin, aktiiviväki on ennenkin muuttanut Ruotsiin.
Turkistarhauksen kanssa on vähän sama juttu, kuin metsien käytönkin. Hakkuut ja tarhaukset siirtyvät vain muualle, eikä välttämättä yhtä hyvään lopputulokseen johtavaksi. Sädekehäkin siellä tekopyhyyden yllä voi himmentyä.
Samoin ajatuksin, kuin Timppa. Käytäntöhän tuon on osoittanut, minkä ymmärtämistä auttaa riittävä perustietous, ja tosiasioiden tunnustaminen. Yli 600 sivua väännetty yks reikäisestä kaksireikäistä.
Kävin toissapäivänä laittamassa keväästä jääneen laatikollisen maahan. Taimet oli tietysti laitettu keväällä kukkamaan sivuun riviin kasvamaan. Olivat komeita ja syysistutus toimii routimattomassa maassa. Taidan tehdä toistekkin tällaisia taimien jatketun kasvatuksen temppuja, saa tukevia täydennystaimia, kun vaiva on vain omasta selkänahasta kiinni.
Kevään istukkaat olivat siellä uudisalallakin kasvaneet hyvänlaista korkoa, ja ensi kasvukautena korkoa koron päälle. Hyvää taimiainesta tuottavat ”ison ja kauniin” taimitarhalla. Tukkimiehen täikään ei kuluneena kesänä tuottanut takapakkia istutuksille.
Niin, tuosta metsälehmuksesta. Lehmus on Pirkanmaalla paikoin hyvinkin yleinen näillä lehtomaisilla metsätyypeillä.
Omassa, samoinkuin naapurini metsässä on järeitä lehmuksia, liki puhtaana, omana kuvionaan. Toki hiukan puulajisuhdetta on autettu sen muotoutumisessa. Myös yksittäisiä isohkoja lehmuksia on säästöpuina näillä sinivuokkotyypin mailla. Lehmus puolivarjon sietäjänä tuntuu myös leviävän pensasmaisena osassa koivikoitani. Pakko väliin hiukan suitsiakin tuota ”innokkuutta”.
Jovainin tekstiin, niin jk oli vallitseva metsien käsittelytapa puunkierto sitten yksityismetsätalouden puolella. Ei siitä sen kauempaa ole. Silloiset gurut, metsätalouden tietäjät ovat jo manan majoilla, tai huonosti vaikuttajia. Nuorempi polvi ei ole nähnyt silloisia metsiä, vaan yrittävät keksiä pyörän uudelleen.
Mainitsemallani jaksolla 200 mottinen hehtaarilla oli jo maininnan arvoista metsää, ja etelä-keskisuomalaisen metsätilan keskimääräinen puusto oli satamottinen, jota pidettiin kohtuullisena, ja hyvin hoidettuna metsälönä.
Tilastoista nämä kaikki löytyvät, sekä metsien puuston sen jälkeinen kehitys, huomioiden myös teollisen käytön kasvun. Suomen metsissä on enemmän motteja, mitä koskaan mittausajanjaksolla on todettu. Ilmeisesti myös enemmän, mitä sitä oli ennen teollisen metsänkäytön alkua. Eipä mennä turhanpäiten pilaamaan kasvukykyisiä metsiämme jonkun uusvanhan aatteen perässä, tai sieltä betonierämaan kerrostalo asunnon ikkunasta nähdyin, ja kehittynein ajatuksin.
Pieni tarkennus tuohon ”meidän suurimpien”. Itse en lukeudu meidän suurimpiin, niinkuin tuosta joku saattaisi ymmärtää. Metsä pinta-alani on sillain sopivan kokoinen, minkä hoitotoimet pystyy pääosin omin porukoin hoitamaan. Myyntejä ei läheskään joka vuosi, mutta joskus hiukan suurempikin kauppa, mikä sitten on suuri.
Justeerin huonommasta päästä olen aloittanut, mutta työelämän saanut viettää hyvässä porukassa, ja päätteen ääreen päädyin, kun maastokelpoisuus alkoi huonontaan. Eläkkeelle hengissä, kuten eräs kolleegani tavoitteensa määritteli. Jonkinmoisen pätkän minäkin olen eläkeukkona saanut viettää, metsäasioita seuraillen.
Meidän suurimpien metsänomistajien käytössä on viimeisimmät tiedot metsien kasvun potentiaalista, kuten jalostuksen tuomasta hyödystä ja uudisalan käsittelyn antama varmuus viljelyn onnistumisesta. Lisäksi siellä on laskentataitoista ammattikuntaa, jotka pystyvät erittelemään huuhaan, tai muun kuvitellun tuoton.
Aika pitkälle omaa koeteltua toimintaa, mikä ei sulje pois erilaisia toimintatapoja sitä vaativissa kohteissa. Kokonaistuotto kuitenkin ohjeistuksessa etusijalla.
Olisiko parin hymiönkin paikka
Toivotaan, toivotaan tuohon hirvipolitiikkaan muutosta.
Ainakin meidän seudulla koivua on aina ollut runsaasti kuusikoiden seassa, sekä muuta lehtipuuta. Syksyisin sen sokeampikin huomaa.
Nykyinen, säästeliäämpikin maanmuokkaus takaa lehtipuusekoituksen ja tuo UPM on sen myöskin tuonut esille. Huomasivat jo 50 v. sitten koivun tervehdyttävän vaikutuksen kuusikossa. Silloinen metsähoitopäälikkö puhui jo koivun puolesta. Täällähän on tuo maannousema ollut ongelma ennen kirjanpainajien vastaavaa.
Osinhan koivu on puuttunut ikääntyneistä kuusikoista sen lyhyemmän kiertoajan puitteissa. Kuusen 80-90 vuoden kiertoajalla siitä käsittelyineen muodostui pitkälti liki puhtaita kuusikoita. Nykyinen parikymmentä vuotta, ja enemmänkin lyhyempi kiertoaika pitää koivutkin paremmin mukana ja tietysti asenne, sekä tietous.
Tuohon AJ:n kommentointiin, niin tuli toissakeväänä vaihdettua vanha öljypannu ilmavesilämpöpumppuun. Vanha talo ja vanhat asujat, niin kohtuuinvestointi avustuksen kera.
Miten sitten tulevaisuuden kehitys, energia maksaa aina ja mikä on kuoletusaika laitteille. Kuinka paljon kannattaa investoida eri systeemeihin, kun ei tiedä tulevasta. No pakko ainakin jotain. Entä lämpökaivon käyttöaika, reikä kylmenee kuitenkin joskus.
Omassa talossamme, 50 vuotta vanha, 150 m2 lämminala, sähkön käytön lisäys oli noin 8000 kw vuodessa. Lisäksi takka lämpiää päivittäin, kuten ennenkin. Omat, ”ilmaiset” puut. Tällaisen talon laskennallinen energiantarve on n. 25000 kw, mikä kävi yksiin öljynkulutuksen kanssa, taloussähköineen.
Maalämpöön en ollut valmis investoimaan juuri tuon talon iänkin tautta, ei yksin asujien. Kuoletusaika tuntui pitkältä tuohon maalämpöön siirtymisessä. Molempien pumppuyksiköllä on suunnilleen sama käyttöikä. Ainoa, että maalämmön vuotuinen sähkön kulutus on pienempi. Maalämpö ainakin meillä vaatii toimenpideluvan, mikä ei sinällään yleensä ole ongelma.
Rantasaunani ympärillä on isoja haapoja, joita joutuu ottamaan pois, kun näkee lahon etenemisen turvallisen rajan ylitse. Vaimo ei antaisi vielä silloinkaan kaataa, kun havisevat kesätuulessa. Mutta uusia kasvaa.
Niin siitä pilkkomisesta. Kevättalven aikana nurin, klapin mittaiseksi pätkien. Kirveellä pöllit lohkoen sopiviksi kuivua. Menee että helähtää pienellä pakkasella. Jos ei mene, niin vähän m.sahalla auttaen. Lohkotut pöllit kuivuvat kevätahavassa nopeasti. Sitten vain mönkkärin kärryyn ja kasalle. Seuraavana keväänä vaimo äitienpäivälahjallaan pilkkoo ne saunapuiksi. Haapa vaatii kaksi kesää kuivuakseen kunnolla.
Varsinaisilla metsämailla isot haavat jätän pystyyn kolopuiksi, joutaavat olemaan.