Käyttäjän Mc kirjoittamat vastaukset
-
Kävin eilen keräämässä muutaman litran puolukoita ja kotiin päästyäni laskin minusta löytyneet hirvikärpäset ja niitä oli 119 kpl. Paikkana Kainuu. Lintujahdin voinee aloittaa vasta parin viikon päästä.
Mehtäukolle kiitoksia tiedosta. Mainitsin tuon 2 vuotta sen takia, että metsäliiton mainoslehdessä asia tuolloin esille tuotiin ja jollakin tapaa uutena asiana… Tai toisena vaihtoehtona se, että ymmärsin asian väärin. Liekö aiemmin ollut firmojen välillä eroja?
Jäi tuosta kuivumisesta sanomatta, että pari vuotta on tainnut olla vallalla systeemi, joka huomioi sen varastointiajan. Ts. ajan siitä, kun ilmoittaa ostajalle siitä, että puut ovat ajettavissa Painoon perustuva mittaus käyttäen tuoretiheyden ennustemalleja – Pulpwood Online Toki jos puut tehdään syyskuussa ja ajetaan esim. lokakuussa niin keventymistä tapahtuu. Hukka lienee kuitenkin vain muutaman prosentin luokkaa ao. ajankohtana.
Terve vaan. On tuoretta kokemusta aiheesta. Kun ne tappohelteet loppuivat ja jatkuivat noin 21 -asteen keleillä niin tein sen, että kaadoin ja ajelin 10 päivään 25 kiintoa koivukuitua mönkijällä tienvarteen. Käsipelillä kaikki eli kuormain puuttui.
Mukava rupeama oli ja sai hieman helteiden aikaan hukattua kuntoa takaisin. Kuutiohintana 49 euroa. Ei mitään varsinaista harvennusta vaan pellonreunoja ja sieltä täältä, kun on itsellä tasaiset maat. Mönkijähommissa se kuormaaminen ei ole se ongelma, mutta purkaminen sitä suoraan sanottuna on. Ei tunnu löytyvän oikein mitään järkevää asentoa pöllien purkuun. Heti urakan päälle soitin Metsäliittoon ja puut lähti muutaman päivän päästä 0,86 kuormainvaakakertoimella.
Kulupuolta ei juurikaan ollut. Yksi teräketju ja 20-30 litraa bensaa + öljyt. Metsälehden lukijakilpailussa voitetun metsuripaketin Echo rullasi loistavasti. Harvinaisen toimivalle tuo 5410 tuntuu.
Fiilispuolella se paras anti. Kun kuuden aikaan aloitti ja puolilta päivin lopetti oli melko messevää vetää pari vissyä ja olutta ennen päiväettosia.
Tarkistin tuon edellä olleen väittämäni ja katsoin muutamaa tuoreinta vuosikertomusta. Niiden mukaan aurausta ei enää paljonkaan harrastettaisi vaan käsittely tapahtuisi enimmäkseen äestämällä. … Niin tai näin niin alueella usein liikkuvana se aurauskalusto näyttää alueella melko hyvin kuitenkin viihtyvän.
”Vai tarkoitetaanko siinä ehkä aurausta, jota ei enää tehdä.”
Kyllä sitä vielä yksityisten mailla tehdään. Esim. Värriön yhteismetsässä suurin osa uudistusaloista käsitellään auraamalla. Ja jos ajelee esim. Kuusamosta Sallaan on tuoretta aurausjälkeä näytillä ihan yleisesti.
Kyllä tosiaan menee tällä kertaa siten, että ostajaehdokas eli paikallinen maarakennusyrittäjä on siinä mielessä vahvoilla, että hän on jo aloittanut tien teot (tie tuulenmittaustornille) hankealueelle eli hänellä on jonkinlainen aiesopimus tuulivoimayhtiön kanssa. Ja kun kaikesta kaukana ollaan niin murskeelle ei ole käyttöä muihin hankkeisiin (ainakaan suuressa määrin). Eli hän olisi luultavasti kilpailutustilanteessa ainoa tarjoaja.
Suuret kiitokset kommentoinneille. Hintapyyntö kalliolle alkaa muotoutumaan. Yllättävän vaikeaa oli löytää googgelin kautta hintatietoja asiassa. Jos saan sopimuksen niin ilmoitan, että millä summilla asiassa edettiin.
Avohakkuille on paikkansa, mutta omakohtaisesti olen siirtynyt omilla tiloillani nk. puuhastelumetsätalouteen. Kun ei ole mitään rahallista vaadetta maapohjalle, niin teen kuntoilun vuoksi enää sellaisia 50 kuution hankintakauppoja talon ympärillä; ajelen puut omalla traktorilla tai mönkijällä. Tärkeintä omassa omistuksessa on se, että maapohja pysyy kunnossa ja voin harrastaa koirien kanssa. En harjoita sen paremmin jatkuvaa kasvatusta kuin avohakkuitakaan; Linkolan säätiölle menee testamentin kautta suurin osa maistani.
Nostokoukulla on selvästi asennetta. Olen itse ollut kymmenkunta vuotta osallistumatta näihin jorinoihin, mutta uutena tul9kkaana kuulostaa hyvälle se, että kyseenalaistetaan nk. normaali ja perinteinen. Kaikkein masentavinta on yhden totuuden malli. Totuuksia on joka lähtöön ja trumpille omansa.