Käyttäjän Mc kirjoittamat vastaukset
-
Olen itse mukana neljässä suuressa/ suurehkossa lappilaisessa yhteismetsässä. Kahteen menin mukaan tilan liittämisen kautta ja kahteen rahalla. Ensimmäinen liittyminen tapahtui 20 vuotta sitten viimeisin 6 vuotta sitten.
Into yhteismetsiin syttyi metsästyksen kautta. Mutta hyviä ja huolettomia sijoituksia ne ovat rahallisestikin olleet. Tein laskelmia (ts. excelöin) vuosi sitten asiaa ja ylijäämän jakojen sekä erityisesti arvonnousujen kautta pääsin selvästi yli 5 % vuotuiseen tuottoon. Toki em. asia saisi sinettinsä vasta sitten kun myisin osuuteni.
Paras aika Lapin yhteismetsäilyissä lienee kuitenkin jo takana. Tosin voihan esim. erinäiset tuulivoimahankkeet nostaa osuuksien arvoja etenkin pienemmissä yhteismetsissä rajustikin. Mitä olen itse noita pohjoisen yhteismetsäosuuksia katsellut niin käypänä hintana useimpien yhteismetsäosuuksien kohdalla pidän hinnoitteluperiaatetta 35 x keskimääräinen vuotuinen tuotto. Jos sen alle mennään mietin tarjouksen tekemistä. Jos huidellaan selvästi yli niin en edes harkitse.
Echo 4310 on ollut käytössä muutaman vuoden ja vuotuiset sahailut ovat olleet 20 – 40 kiinnon luokkaa. Mitään ongelmia ei ole vielä ilmennyt. Käynnistyy viimeistään kolmannella nykäisyllä joka olosuhteessa. Mitään huoltotoimenpiteitä tai säätämisiä en ole tehnyt (teränvaihtoja ja putsailuja toki). Korkitkin vanhaa hyvää mallia eivätkä oikuttelevia stihl-kummajaisia. Oikein miellyttävä kapine …. varsinkin kun sen ilmaiseksi arpajaisvoittona sain.
Ei toki. Mielipiteitä pitää olla, mutta ei puuntuottajien etuja palvele rehentelevä asenne ”minähän teen mitä tahron ja mieluusti enemmän”. Meidät maanomistajat luokitellaan jo nykyisellään automaattisesti idiooteiksi (osin syystä), joten sen vuoksi kannatan jonkinlaisen sordiinon käyttöä ennen rehentelyä.
Ympäristönsuojelu -terminä viittaa mielestäni enemmän ihmisen suojeluun (omilta typeryyksiltä) kuin luonnon varjelemiseen. Termi ”Luonnonsuojelu”, jossa luontoa pyritään suojelemaan ihmiseltä on taas luontolähtöistä.
Varmaan ärsyttää melkein kaikkia, mutta itse olen jättänyt osan maistani kaulitsemisen ulkopuolelle. Ihan vaan piruuttani oli lähtökohtana. … että metsäteollinen tehokkuus harmistuisi ja hömötiainen tykkäisi.
Tukiaisia en tekemisistäni kaipaa. Tuntuu, että käsissämme on sellainen tukiaisala, joka vinkuu jokaisesta teostaan enemmän tukiaisia kuin maa-, kala- ja porotalous yhteensä. Sen päälle vielä monet muut vaivat. Maanomistus on edelleen enimmäkseen köyhien harrastus mikä on ihan hirveä asia kaikkien kannalta.
Koirankusettaja ”Mitäpä se kenellekkään kuuluu mitä kukin metsillään tekee”
Ihan hyvin todettu. Mielestäni sen metsienomistajan täytyy kuitenkin huomioida vesistövaikutukset. Minun puolesta yksityismailla saa mellastaa jotakuinkin miten haluaa, mutta yhteisien vesien pilaamisoikeutta ei saa antaa kellekään. Ja rajut muokkaukset niitä usein aiheuttavat…. ravinne-, kiintoaines- ja jopa myös lämpötilapäästöt (maanpinnan lämpenemisen/ suoran paistee kautta).
Hiilidioksidipäästöjen kohdalla en olisi niinkään huolissani. Tärkeintä, että metsämaa pysyy metsämaana olipa käyttötarkoitus mikä tahansa; hiilidioksidiksi taivaalle ne puiden hiilet menevät joka tapauksessa jossakin vaiheessa. Olipa se millä tapaa johonkin hetkeksi sidottu tai ei. Kvartaaliajattelu ei ole tarpeellista tässä asiassa. Toki jos puut kaivetaan maan alle poteroihin ja metrejä multaa päälle niin vasta siinä tapauksessa on hiilidioksidia aidosti sidottu. Maan alta nostettava tavara (hiilivety) on se varsinainen syntimme.
Kyllä se rahattomuus on syynä siihen, että järjettömiä temppuja tehdään. Kirkkain esimerkki löytyy omille silmille Kuhmosta, jossa valtio päätehakkaa 1-2 tukin leimikoita pää hiessä. Kyllä Kuhmon suunnalla pitäisi 2-3 tukin saantoon pyrkiä.
Toinen hävityksen ääripää Lapissa. Sallassa olen nähnyt jopa 50 kiinnon/ ha päätehakkuita ja tavarasta 70 % menee kuitupuuksi. Kyllä on valtiolla näköjään rahaa tuhlattavaksi asti.
Keskustelin Kuhmossa 10 vuotta sitten jonkun biologin kanssa, joka oli yllättäen saman metsäautontien varressa susien liikkumisia kartoittamassa ja hän tiivisti itselleni aika hyvin susitilanteen; ”suurin osa susista ei aiheuta mitään vaivaa, varsinkaan vakiintuneet laumat, mutta tietty osa aiheuttaa” Hän kertoi jopa sen, että mitkä Kuhmon susista ovat niitä koirien syöjiä, Paljon liikuin tuolloin Etelä-Kuhmossa ja ao. ukko sanoi, että alueen laumasta ei ole ollut mitään haittaa koirille. Ja eipä ollut.
