Käyttäjän Mc kirjoittamat vastaukset
-
En tiedä muista, mutta kyllä itselläni metsätaloutta harrastavana nousee välillä mieleen, että onkohan nykyisenkaltainen ryskäys ihan asiallista. Itselläni on kolme tilaa ja olen osakkaana 4 pohjoisen yhteismetsässä, joten syntitaakkaa hehtaareina on jonkun verran. Tytär on nk. greenpiisejä ja hän ehdotti 15 vuotta sitten, että annapa ukko 10 % metsätuloistasi Luonnonperintösäätiölle.
Linkolan tekstejä lukeneelle tuo 10 % ei tuntunut ollenkaan kohtuuttomalle, joten sinnepä ne kymmenykset nykyisin virtaa. Asuttamani kotitila jäänee tyttären kautta Luonnonperintösäätiölle sekin.
Suorittavalle Portaalle kiitos järjen käytöstä. Asuin itse aikanani pitäjässä, jossa oli oikein mukava ulkoilijoiden/ koirankusettajien suosima reitti vanhassa männikössä metsähallituksen mailla. Hakkuu toteutettiin pienaukkohakkuuna ja se meni ihan hyvin, mutta hämmästytti se, että vahvaksi tallautunut polusto jätettiin huomioimatta.
Ukkopekalta hyvä puheenvuoro tuolla edellä. Mönkijän käyttöä kriminalisoidaan aivan suotta. Kustannustehokkain tapa puunajoon se ei yleensä ole, mutta esim. minä olen ajanut tälle vuodelle noin 40 kiintoa puuta mönkijällä vaikka tallissa on myös vaihtoehtona takavetoinen traktori.
Omalla kohdallani mönkijän käyttö pohjaa paljolti myös siihen, että minä en halua talon lähelle moton jättämää rytelikköä (rehevät maapohjat), joka käytännössä estäisi ulkoiluaktiviteetit alueella seuraavaksi 10-15 vuodeksi. On varmaan liuta muitakin, jotka lähestyvät asiaa muut arvot kuin eurot edellä, joten mönkijäyrittäjille on sijansa.
Noin 30 vuotta minä olen tätä pienimuotoista puuhastelua mönkijän kanssa harrastanut; 25-40 mottia/ vuosi myyntiin ja polttopuut päälle. Metsään on muotoutunut oikein mukava reitistö ulkoilua varten ja ajouria (metsäkoneen tekemiä) ei käytännössä ole ollenkaan. Mukavaa kuntoilua tuo puuhastelu metsässä on. Nuorempana tuli harvennettua ja lanssiin ajettua parhaimmillaan likemmäs 5 kuutiota/ pv, mutta näin ikäukkona voi olla tyytyväinen jos saa päivälle rapiat 2 kiintoa.
Mönkijänä on ollut viimeiset 20 vuotta Yamaha, jota on tarvinnut rassata normaalihuoltojen päälle magneeton kiilan ja yhden vetonivelen suojakumin verran. Akkukin alkuperäinen, joten melkoinen ennätys sekin.
Jäi tuosta kuivumisesta sanomatta, että pari vuotta on tainnut olla vallalla systeemi, joka huomioi sen varastointiajan. Ts. ajan siitä, kun ilmoittaa ostajalle siitä, että puut ovat ajettavissa Painoon perustuva mittaus käyttäen tuoretiheyden ennustemalleja – Pulpwood Online Toki jos puut tehdään syyskuussa ja ajetaan esim. lokakuussa niin keventymistä tapahtuu. Hukka lienee kuitenkin vain muutaman prosentin luokkaa ao. ajankohtana.
Terve vaan. On tuoretta kokemusta aiheesta. Kun ne tappohelteet loppuivat ja jatkuivat noin 21 -asteen keleillä niin tein sen, että kaadoin ja ajelin 10 päivään 25 kiintoa koivukuitua mönkijällä tienvarteen. Käsipelillä kaikki eli kuormain puuttui.
Mukava rupeama oli ja sai hieman helteiden aikaan hukattua kuntoa takaisin. Kuutiohintana 49 euroa. Ei mitään varsinaista harvennusta vaan pellonreunoja ja sieltä täältä, kun on itsellä tasaiset maat. Mönkijähommissa se kuormaaminen ei ole se ongelma, mutta purkaminen sitä suoraan sanottuna on. Ei tunnu löytyvän oikein mitään järkevää asentoa pöllien purkuun. Heti urakan päälle soitin Metsäliittoon ja puut lähti muutaman päivän päästä 0,86 kuormainvaakakertoimella.
Kulupuolta ei juurikaan ollut. Yksi teräketju ja 20-30 litraa bensaa + öljyt. Metsälehden lukijakilpailussa voitetun metsuripaketin Echo rullasi loistavasti. Harvinaisen toimivalle tuo 5410 tuntuu.
Fiilispuolella se paras anti. Kun kuuden aikaan aloitti ja puolilta päivin lopetti oli melko messevää vetää pari vissyä ja olutta ennen päiväettosia.
Tarkistin tuon edellä olleen väittämäni ja katsoin muutamaa tuoreinta vuosikertomusta. Niiden mukaan aurausta ei enää paljonkaan harrastettaisi vaan käsittely tapahtuisi enimmäkseen äestämällä. … Niin tai näin niin alueella usein liikkuvana se aurauskalusto näyttää alueella melko hyvin kuitenkin viihtyvän.
Kyllä tosiaan menee tällä kertaa siten, että ostajaehdokas eli paikallinen maarakennusyrittäjä on siinä mielessä vahvoilla, että hän on jo aloittanut tien teot (tie tuulenmittaustornille) hankealueelle eli hänellä on jonkinlainen aiesopimus tuulivoimayhtiön kanssa. Ja kun kaikesta kaukana ollaan niin murskeelle ei ole käyttöä muihin hankkeisiin (ainakaan suuressa määrin). Eli hän olisi luultavasti kilpailutustilanteessa ainoa tarjoaja.
