Käyttäjän Mc kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä kieltämättä oma mielipide jyrkentyisi, jos omalla kohdalla kolahtaisi. Olen ollut kainuulaisessa hirviporukassamme noin 35 vuotta ja jahtihommissa on mennyt yksi koira jokeen (jään alle), yksi auton alle ja yksi kuoli ampumavammaan (osuma hirven läpi). Susien suuhun ei yhtäkään, mutta mennyt ei tietenkään ole tae tulevasta.
Nuo metsästyskiell0t tietyille petoeläimille ovat kieltämättä ongelmallisia. Jotenkin tuntui, että vielä 10 vuotta sitten homma ja lupapolitiikka rullasi hyvin. Nyt kauheaa vääntöä. Olen sen verran vanha jäbä, että ehdin osallistumaan myös karhun kevätpyyntiin. Yhtä karhua olin vetämässä pois metsästä vuonna 1992. Kaveri sen ampui ja minä olin enimmäkseen asissitenttina. Paikkana Sallan Tuntsa.
”Toistan vielä ,että lait ja asetukset on saatava siihen asentoon, että laittomuuksiin ei tarvitse turvautua.” Jep. eli lapsenrassaajien tahtokin on saatava näkemyksesi mukaan läpi? Samoin rattijuoppojen… sitäkö tarkoitat? En itse vastusta missään nimessä sudenjahtuuta… päinvastoin. Voisin itsekin jahtiin lähteä, mutta yleinen öyhötys ja lain sekä asetusten ylenkatsominen vähintäänkin yököttää. Toisekseen susi on metsänomistajan paras ystävä; maillani ei ole taimikkotuhoja juuri koskaan. Kiitos susien. Ja samaan aikaan on mahduttu tälläkin hetkellä talossa vaikuttavan kahden touhukkaan koiran kanssa jahtihommiin nk. susireviirille.
Käpysonnin mainitsema hiilinielu ja hiilinielu-keskustelu on kieltämättä enimmäkseen humpuukia. Annetaan tavallaan ymmärtää, että hiilinielu on ja kasvaa ja turpoaa maailmantappiin. Jossain tulee raja vastaan siinäkin.
Puheet hiilensidonnasta ”pitkäkestoisiin ratkaisuihin” ovat vielä enemmän roskaa. Hirsiseinäkään ei ole se lopullinen museointitapa hiilidioksidin suhteen ja sanomalehti vielä vähemmän. Luonto ja ilmasto ei älyä kvartaalitaloutta. Ainoa ajattelmisen arvoinen asia on pitää hiilivedyt maan pinnan alla.
Risuparran esiin nostama auton renkaat ovat relevantti ongelma. Itsekin huristelen kilokaupalla vuosittain renkaista muovia luontoon ja se on suuri ongelma se.
Nostokoukulta hyvä kiteytys. Olin itse mittaushommissa Kuhmon suunnalla vuosituhannen vaihteessa ja vielä silloin oli sielläkin tervaskantoja polttaa asti. Leirissä paloin nk. ikuinen tuli.
Kainuussa vaikutan vieläkin, mutta ei ole tervaskantoja enää edes nuotiopuiksi. Saati myyntiin. Pohjoisessa niitä sentään on. Paljon käyn Sallassa ja Inarissa erällä ja tervasta löytyy.
Mikko Moilanen Metlasta selvitteli asiaa muutama vuosikymmen sitten ja jos en ihan väärin muista niin lopputulema oli, että alikasvoskuusen täytyy olla elpyäkseen sen verran elinvoimainen, että se on työntänyt vähintään 20 cm vuosikasvua ennen ylispuiden poistoa.
Ja samansuuntainen on kokemus itselläkin. Lisäksi olen ollut huomaavinani, että oikein rehevällä maapohjalla voi istuttaa muokkaamattomaan maahan kuokalla kuusta jopa parimetristen koivujen alle… tietenkin täytyisi muistaa ottaa ne koivut pois ennen kuin alkavat piiskaamaan näitä kuusenalkuja.
En tiedä muista, mutta kyllä itselläni metsätaloutta harrastavana nousee välillä mieleen, että onkohan nykyisenkaltainen ryskäys ihan asiallista. Itselläni on kolme tilaa ja olen osakkaana 4 pohjoisen yhteismetsässä, joten syntitaakkaa hehtaareina on jonkun verran. Tytär on nk. greenpiisejä ja hän ehdotti 15 vuotta sitten, että annapa ukko 10 % metsätuloistasi Luonnonperintösäätiölle.
Linkolan tekstejä lukeneelle tuo 10 % ei tuntunut ollenkaan kohtuuttomalle, joten sinnepä ne kymmenykset nykyisin virtaa. Asuttamani kotitila jäänee tyttären kautta Luonnonperintösäätiölle sekin.
Suorittavalle Portaalle kiitos järjen käytöstä. Asuin itse aikanani pitäjässä, jossa oli oikein mukava ulkoilijoiden/ koirankusettajien suosima reitti vanhassa männikössä metsähallituksen mailla. Hakkuu toteutettiin pienaukkohakkuuna ja se meni ihan hyvin, mutta hämmästytti se, että vahvaksi tallautunut polusto jätettiin huomioimatta.
