Puuki on oikeassa, että kasvu yli vuosikasvun kuuluu omistajalle. Verottajan tulkinta lähtee siitä, että kyseessä on koko hallinta-aikainen tuotto eli jos metsä kasvaa 2000 kuutiota (100 kuutiota/vuosi) niin 5 vuoden jälkeen tehty 1000 kuution hakkuu kuuluu hallintaoikeuden haltijalle. Toinen tulkintahan olisi, että 500 kuuluu haltijalle ja 500 omistajalle. Tätä tulkintaa ei lien missään oikeudessa testattu.

Tässä lainaus verottajan kannanotosta

Jos osapuolet metsän hallintaoikeuden päättyessä edellä mainitussa tilanteessa katsovat, että viimeisen hakkuun tulot kuuluvat osittain tai kokonaan omistajalle ja esittävät perustellun selvityksen toteuttamastaan jaosta, tulo voidaan jakaa omistajan ja haltijan kesken myös verotuksessa. Jos hallintaoikeus sen sijaan edelleen jatkuu, tuloja ei voida jakaa, vaan ne verotetaan kokonaan hallintaoikeuden haltijan tuloina

En tunne Päijät-Hämeen hintatasoa, mutta jos katsoo ostajan näkökulmasta niin myymällä 200.000 euron puut saa 176.000 (60% metsävähennys) ja siihen maapohja päälle ehkä n. 15000-20000  eli ostajan kannattaa maksaa ainakin se 200.000.  Uskon, että hinta ylittää summa-arvon kun se tekee niin vähän pohjoisemmassakin. (ovat ylittyneet 15-30%:lla).

Hei!

Kunnat kyllä saavat metsätuloista yhteisöveroa kuntien metsämaapinta-alojen suhteessa. Suojelualueiden osalta on laskettu  laskennallinen kantorahojen menetys.

Metsäerän laskenta perustuu hakkuumääristä ja kantohinnoista laskettuun arvioon metsänomistajien saamista puunmyyntituloista. Arvion tekevät metsäkeskukset. Metsäkeskuksen bruttokantorahatulot (mikä sana!) jaetaan suhteessa eri kuntien metsämaapinta-aloihin. Luonnonsuojelualueita ei lasketa mukaan metsämaapinta-alueisiin. Niiltä kertymättä jääneet puunmyyntitulot arvioidaan erikseen ja lisätään metsäerään.

eli tavallaan lopputulos on kunnan kannalta ihan sama. Paljon suojelualueita sisältävissä kunnissa plussaa. Kaikkiaan yhteisöveroa kunnat saivat 1,7 miljardia, josta osa tuli ”metsän” kautta.

Pitopuu tuossa kirjoittikin hyviä ohjeita. Kuolinpesien osalta kannattaa tehdä perinnönjaot. Muuten onnistuisi yhdellä paperilla,mutta yksi osakkaista näkyy oleva lapsenlapsi, joten hänen vanhempansa osalta pitää tehdä ositus ja perinnönjako, jos ei ole tehty. Jos lapsenlapsi on alaikäinen homma mutkistuu. Murto-osien kaupoissa joskus unohtuu, että ostajan puolisolle tulee avio-oikeus, jos sitä ei rajata pois avioehdolla.

Kun murto-osaiset perinnönjaot on tehty niin jokaisella osakkaalla on oikeus hakea halkomista  ja jos sopu syntyy tiluksista voidaan tehdä jakosopimus, jonka perusteella kullekin osakkaalle lohkotaan omat kiinteistöt. Ennen tätä kyllä kannattaa tehdä kauppoja, jotta omistajien määrä pienenee.

Metsäyhtymä ei ole yhteisomistuksen yksikkö vaan verotekninen, joten se purkaantuu vasta kun osuudet on jaettu. Yhtymähallintosopimuksesta kuka tahansa osakkaista voi irtaantua milloin vain.

Männyn laikutus ja käsin kylvö onnistuvat ainakin Keski-Suomessa hyvin (oli hirviä vähemmän) . Säästösyistä kylvettiin käsin n. 5 ha (1979) ja seuraavana vuonna istutettiin muutama hehtaari männylle, kun siinä voitettiin kasvussa. Kylvötaimikko tuotti paljon enemmän tukkia harvennuksessa, koska paljasjuuritaimille tuli sitä tyvilenkoutta eli meni kuiduksi. Ensi kesänä kylvän käsin pari hehtaaria tosin kääntömätästyksellä, koska kuntta on paksumpaa. Laikutus sopii erinomaisesti VT-männiköille.