Käyttäjän oik-trad kirjoittamat vastaukset
-
Vanha rantametsä on näyttävän näköistä niillä muinaisilla rannoilla ja maaston muodot vain lisäävät näyttävyyttä. Tämän tyyppisillä kohteilla pitäisi tosiaan pidättäytyä ”ronskeista” metsänkäsittelyistä. Sanomattakin on selvää, että kesämökkien tonteille ei mennä luvatta touhuamaan. Nyt oli kuitenkin menty. Ja mikä kummallisinta, tuo hakkuu oli melkeinpä huomaamaton muualla mökkitontin ympäristössä, jossa se oli toteutettu lähinnä harvennuksena – vain pieni aukko rajautuen mökkitontin etelä-kaakkoisreunaan (kuvassa katsojaan päin). Arvelisin, että puuta poistettiin kokonaisuudessaan noin puolen hehtaarin alalta mukaan lukien kesämökkitontin 2200 m2, joka siis paljastettiin työkoneille sopivaksi sekä harvennettiin siinä samalla. Tontin omistajat eivät tienneet mitään näistä toimenpiteistä, ennen kuin oli myöhäistä. Kun he viimein tiedon saatuaan kiiruhtivat paikalle, oli puutavara ajettu pois ja hakkuutähteet tervehtivät tulijaa. Lopun tiedätte: piti mennä oikeuteen ottamaan miehistä mittaa.
Sinisenä siintävää taivasta eivät pylväspuunkolistajat tosiaankaan pystyneet viemään (kommentti nimimerkille Metsäkupsa). Taivas ei muutenkaan ollut varkaille suopea. Kesämökkitontin omistajia kohtaan osoitettu vähättelevyys ja ylimielinen öykkäröinti loppuivat oikeussalissa lyhyeen. Niinpä istuntokäsittelyn ohessa kiireellä puserrettu sovinto hammasten kiristystä aiheuttaneine tuhtine rahakorvauksineen oli ainoa mahdollisuus selvitä ilman rangaistuksia.
Liitän lukijoiden kuvissa olevan tekstin tännekin. Pitää laittaa kahteen osaan. Osittain vastaan tässä kuvaosastolle tulleisiin kommentteihin.
Nimimerkki oikeudenmukaistako, joka alun perin toi tontinraiskausasiansa Metsälehden keskustelupalstalle asiantuntijoiden arvioitavaksi, on useaan otteeseen sanonut, että ”kaikkea emme ole voineet kertoa”. Tiedonhaluisimmat ovat näin ollen ottaneet asioista itse selvää. Oikeudenkäynti oli julkinen ja jokamiehenoikeudella voi samota maastoissa. Maastokäynti herätti edelleen kysymyksiä, joihin vastausta tuskin tulee. Poliisitutkinnasta kertovat kulkuesteet tontin reunoilla ja punaisin kepein merkityt puiden paikat olivat kyllä valokuvauksellinen, jopa sotaisa näky. Minun asiani ei ole kuitenkaan niitä kuvia julkistaa.
Tiedoksi tännekin, että Lukijoiden kuvissa on tähän ketjuun liittyvä kuva otsikolla ”Talvista rantametsää”.
Moton kuljettaja ajeli tontin läpi ja levensi vanhaa rantapolkua moton mentäväksi väyläksi. Samalla hän kurkotteli ja napsi puita niin kaukaa kuin ylsi, harvennusperiaatteella. Samanlaista harvennusta tehtiin viereisellä, varsinaisella leimikolla.
Tiesikö motokuski, että hän pui väärää aluetta?
Jos tiesi, miksi hänet vapautettiin syytteistä?
Jos ei tiennyt, miksi ohjeistanut osapuoli (hankintaesimies) vapautettiin syytteistä?Tiesikö MHY, joka valvoi hakkuuta, mitään mistään?
Hyvä puheenvuoro Uudehkolla metsänomistajalla.
Rahatukuista vielä: Se on myös erittäin ihmetyttävää, että vahingon kärsineet mökkitontin omistajat tekivät sopimuksen metsäyhtiön kanssa 3000 eurolla. Sen jälkeen oikeudenkäynti jatkui siviiliprosessina ja sen kuluessa neuvoteltiin toinen sopimus metsäurakointifirman kanssa. Kuten on saatu lukea, mökkitontin omistajat ovat edelleen katkeria pylväspuuyhtiölle, joka näyttöjen perusteella oli syyllistynyt rikokseen.
Kysymys on edelleen auki: Miksi tehtiin sopimus metsäyhtiön kanssa odottamatta tuomioistuimen päätöstä? Sovintokorvaus oli vaatimuksiin verrattuna olematon.
Täysin ulkopuolisena, mutta paikan päällä käyneenä voin todeta, että keskustelu hakatun puutavaran määrästä ja laadusta on tarpeetonta, naurettavaakin. Keskeistä on, että kesämökkitontin arvo on tärvelty, kuten edellä on todettu. Jos joku edelleen haluaa keskustella kuutiomääristä, niin kiinnostava kysymys on, MIKSI pylväitä ostanut metsäyhtiö niinkin karkeasti aliarvioi hakatun puuston määrän.
Selvyyden vuoksi seuraava erittely:
OIKEUSPROSESSIN TIIVISTELMÄ KRONOLOGISESTI
1.Kantajien (X ja Y) korvausvaatimukset yhteensä 54 028 euroa.
.
2. Sovintosopimus metsäyhtiön kanssa: kertakaikkinen sovintokorvaus 3 000 euroa.
.
3. Sovintosopimus metsäurakointifirman kanssa: vahingonkorvaus 13 000 euroa.
.
4. Tuomioistuimen ratkaisu: Metsäurakointifirma velvoitetaan suorittamaan X:lle ja Y:lle kohtuullisina ja tarpeellisina oikeudenkäyntikuluina yhteensä 9 111.30 euroa.A. Jalkasella terävä havainto.
Aiemmin tässä ketjussa on Korpituvan Taneli ollut kanssani yhtä mieltä siitä, että nimimerkin ”oikeudenmukaistako” käymässä oikeustaistelussa on kysymys nimenomaan oikeudenmukaisen tuomion hakemisesta. Myös nimimerkin käyttämä nimimerkki (oikeudenmukaistako) antaa olettaa, että sillä asialla oltiin. Kuitenkin kesken käräjäoikeuden pääkäsittelyn kantajat tekivät yllättäen sovinnon pylväspuita ostaneen metsäfirman kanssa ja syyttäjän syytteet raukesivat.
Kysyn nimimerkiltä ”oikeudenmukaistako”, olisiko koko oikeusprosessi jäänyt toteutumatta, jos pylväspuufirma olisi heti laittomuuden tehtyään maksanut ne 3000 €, joilla sovintosopimus sittemmin syntyi?
No, taitavat vielä nuo tapaamista suunnittelevat jahkata sen paikan kanssa… mitä nyt näkyy jossain ketjussa kaavaillun. Näillä aina vähän rönsyää.
Tietenkin tullaan, jos vain kaikki napsahtaa nappiin. Juhlan paikkahan tämä.