Käyttäjän Peoleo kirjoittamat vastaukset
-
Riistaneuvoston kantatavoitetta ei todennäköisesti voida säätää lailla metsästäjiä sitovaksi, koska mahdollinen rangaistus koskisi kollektiivisesti toisistaan riippumattomia toimijoita. Miten määriteltäisiin mikä alueen seuroista on syyllistynyt lain rikkomiseen? Muutenhan rangaistukseen tuomittaisiin myös seura, joka on ampunut kaikki alueellaan oleskelleet hirvet eli on tehnyt kaiken mahdollisen alueen hirvikannan pienentämiseksi. Toisaalta seurakohtaisen hirvitiheyden määrittelyssä ei ole järkeä, koska alueen hirvimäärä voi vaihdella voimakkaasti vuoden aikana riippuen siitä onko kysymyksessä kesä- vai talvilaidunalue. Jahdin loputtua voi seuran hirvikanta olla nolla hirveä, mutta helmikuussa jopa yli tavoitteiden. Eli yksittäistä syyllistä olisi mahdoton löytää.
Kuka määrittelisi rikkomistapauksessa alueen hirvitiheyden jonka perusteella tuomioistuin antaisi rangaistuksen? Metsästäjät, hirvitutkimus vai joku kolmas taho. Metsästäjät ilmoittaisivat tietysti luvun, jolla päästäisiin suositusten alapuolelle ja vältyttäisiin tuomiolta. Toisaalta hirvitutkimus on säännönmukaisesti muuttanut aikaisempien vuosien kanta-arvioitaan jälkikäteen, kuten keskustelupalstalla on aikaisemmin todettu. Eli tuomiota pitäisi jälkikäteen muuttaa. Mikä olisi mahdollinen kolmas taho, jonka antamaan lukuun tuomioistuin voisi perustaa tuomionsa?
Pitäisikö ottaa käytäntöön Viron tapainen lainsäädäntö, jossa maanomistaja ei voi vapaasti vuokrata hirvenmetsästysoikeutta kenelle haluaa, vaan valtiovalta muodostaa metsästysalueen ja antaa ne määräajaksi jonkun seuran/seurojen käyttöön. Tällöin valtiovalta voi vaihtaa alueen käyttäjää, mikäli se ei ole täyttänyt käyttösopimuksessa määriteltyjä ehtoja.
Naapurissa asuva eläkkeellä oleva metsuri esitteli kesällä uutta autoaan ja kysyi tiedänkö mistä sanoista hänen autonsa nimi on peräisin. En tiennyt. Tulee kuulemma sanoista Köyhän Ihmisen Auto.
Rauhoitusajan täydellinen poistaminen nostaisi eläinsuojelijoiden piirissä kovan metelin. En minäkään hyväksyisi lakia, joka mahdollistaisi naaraspeuran ampumisen, vaikka se on juuri synnyttänyt vasan. Vasa nääntyisi 100%:n varmuudella ilman emoaan ja pitäisin sitä eläinrääkkäyksenä.
Sinitiaisia käy tässäkin kaupunginosassa päivittäin parikymmentä kappaletta ruokintapaikalla. Hyvähän on käydä, kun ei ole naapureita näköpiirissä häiritsemässä ja yhtenäinen laaja metsäalue ympärillä. Myös kuusitiaisia, hömötiaisia ja talitiaisia pyörii ruokintapaikalla.
Planterin viimeinen kommentti pitää paikkansa. Toisaalta kaikki eivät uskalla laittaa ns. todellista määrää, koska naapurit eivät kuitenkaan uskoisi. Sitkeässä on myös uskomus, että samat hirvet tulee ilmoitettua moneen kertaan, sillä jos me laitetaan todellinen jäävä kanta, niin osa meidän alueella jahdin jälkeen olevista hirvistä on merkitty jo naapuriporukan havaintokorttiin jääväksi kannaksi. Näin uskotaan vaikka on jo vuosia sitten on pystytty osoittamaan, että päin vastoin osa hirvistä jää eri syistä merkkaamatta ja metsästäjien jäävän kannan ilmoitus on ollut järjestelmällisesti alimitoitettu.
”Reaaliaikainen (saman vuoden) arvio perustuu suuressa määrin metsästäjiltä saatuun tietoon. Se ei sisällä tarkentavaa takaisinlaskentaa ja on sen vuoksi epätarkin.”
Metsästysseurat tekevät alueelleen jäävän kannan arvioinnit itsenäisesti eikä yksittäisen seuran hirvikannalle voida tehdä tarkentavaa takaisinlaskentaa yksinkertaisesti siitä syystä, että millään seuralla ei ole täysin ns. omaa hirvikantaa. Esimerkiksi sellaiset seurat, joiden alue pääasiassa vasomisaluetta, voivat metsästää alueeltaan vuosittain jopa kymmenen hirveä ja siitä huolimatta jahdin jälkeen alueelle ei jää kuin yksittäisiä elukoita. Ja näin vuodesta toiseen. Toisaalta on seuroja, joilla jahdin jälkeen jää ilmoituksen mukaan tiheä hirvikanta, vaikka muutaman kaadon saaminen tuottaa vuosittain vaikeuksia. Hirvet tulevat alueelle talvehtimaan vasta jahdin loppuvaiheessa. Jos tulevat eikä ole tänä syksynä muualla jo sitä ennen ammuttu. Ei seurakohtainen takaisinlaskenta onnistu. Suuralueilla on jahdin jälkeen takaisinlaskentaa toki tehtykin.
Jäävän kannan arvioinnin virheeseen ja mahdolliseen aliarvioon vaikuttaa myös se, että kukin seurue antaa arvionsa oman jahdin päätyttyä. Jotkut lopettavat metsästyksen jo ensimmäisenä viikonloppuna sulan maan aikana käymättä läpi kuin pienen osan seuran alueesta ja viimeiset arviot tulevat joulukuun lopulla jahtinsa lopettavilta seuroilta. Sieltä missä metsästys jatkuu joulukuulle, voi siirtyä koko ajan hirviä jo jahtinsa lopettaneiden seurojen alueille ja hirvet saavat olla siellä kenenkään häiritsemättä. Samalla ne eivät tule mukaan minkään seuran kanta-arvioon.
Yksi hirvikannan säätelyyn liittyvä epävarmuustekijä, jota ei tällä keskustelupalstalla ole tuotu vielä esiin, on myös kuluneen kauden vasatuoton arvioinnin ja tulevan vuoden vasatuoton ennustamisen onnistuminen. Näilläkin on merkitystä kannan säätelyn onnistumisessa.
Kannan koon selville saamiseksi on käytetty myös lentolaskentoja (jossakin jopa vuosittain) , mutta jäykkäsiipisellä koneella tehtyihin laskentoihin liittyy myös melkoisia virhetekijöitä. Sääolosuhteet, lentäjän ja laskijoiden ammattitaito muun muassa. Itsekin olen joitakin kertoja ollut mukana koneessa. Joskus on päässyt pahoinvointi yllättämään ja laskentatarkkuus ei varmaan ole ollut tällöin paras mahdollinen. Eri puolilla pohjoista pallonpuoliskoa tehtyjen tutkimusten mukaan lentolaskennassa saadaan hirvet laskettua 70-100% tarkkuudella. Eli tulos voi olla 30% alimitoitettu. Tarkin laskentatulos saataisiin kattavalla helikopterilaskennalla, mutta se maksaisi maltaita.
Homma hanskassa ja hanskat hukassa.
Olen pyörinyt hirvenmetsästyksessä mukana yli 40 vuotta niin metsästyksen johtajana kuin rivimiehenä ja havainnut, että hirvihavaintokorttiin merkitään joskus jopa enemmän hirviä nähdyksi kuin mitä todellisuudessa on nähty. Näin erityisesti kattavan lumipeitteen maassa ollessa. Havaintokortissa pyydetään merkitsemään nähdyt hirvet, mutta usein merkitään nähdyiksi myös ne hirvet, jotka menevät huomaamatta passiketjun läpi, mutta jättävät tuoreet jäljet lumeen. Tätä on tapahtunut kaikissa niissä hirviporukoissa, joissa olen vuosien varrella ollut mukana.
Se, että osa porukoista jättää havaintokortin kokonaan täyttämättä tieteiskoneen pelon takia, ei merkittävästi vinouta havaintoja/päivä-indeksin käytettävyyttä. Jo nykyinen vähintään 75% kattavuus on tilastotieteellisesti riittävä. Näin ainakin minulle tilastotieteen luennoilla opetettiin.
Mitä tulee kanta-arvioon, on nähtävissä, että mitä tiheämpi on hirvikanta, sitä alimitoitetumpi on metsästäjien jäävän kannan arvio. Ei 30% aliarvio tiheän hirvikannan vuosina näytä olevan mikään harvinaisuus. Toisaalta näyttää siltä, että todellisen hirvikannan ollessa 2 hirveä/1000ha tai alle, on metsästäjien jäävän kannan arvio aika lähellä todellista hirvikantaa. On muistettava, että jäävän kannan arvio on ainoastaan yksi niistä indekseistä, joita LUKE käyttää todellisen hirvikannan koota arvioidessaan eikä lupien myöntö tapahdu pelkästään metsästäjien jäävän kannan arvion perusteella.
Kun metsästäjät merkitsevät havaintokorttiin päivän aikana metsästyksen yhteydessä nähdyt hirvet, miten siihen syntyy virhe? Näkevätkö väärän määrän? Miten oppisi näkemään oikean määrän?
Kyseisestä taulukosta ei selviä naaraiden suhteellista osuutta saaliissa. Ainoastaan niiden lukumääräinen kertymä. Pitäisi saada nähtäväksi myös urossaaliin vastaava kertymä, niin voisi laskea myös naaraiden suhteellisen osuuden.
Planterin esille tuomasta LUKEN kaaviosta ei voida vetää mitään johtopäätöstä kannan koon kehityksestä. Jos esimerkiksi vuosien 2016 ja 2017 metsästyksillä on voimakkaasti pienennetty hirvitalousalueen hirvikantaa, voi 2018 lehmäkaatojen tämän hetkinen kertymä kertoa kannan edelleen jopa pienentyvän. Toisaalta, jos -16 ja -17 vuosina kanta ei pienentynyt, ei nykyinen metsästysmäärä ole todennäköisesti pienentämässä kantaa. Päinvastoin.
Tilastot ovat osoittaneet, että saaliin rakenne kertoo kohtalaisen hyvin metsästyksen vaikutuksesta kannan koon kehitykseen. Tämäkin tosin sillä ehdolla, että pyyntilupapäätöksiin ei ole asetettu saaliin rakennetta rajoittavia ehtoja. Myös ”vakavat” suositukset heikentävät tämänkin indeksin käyttökelpoisuutta.
Pääsääntö näyttää ns. vapaassa metsästystilanteessa olevan, että mikäli aikuissaaliin naarasosuus on yli 50%, on toteutunut metsästys pienentämässä talvehtimaan jäävää hirvikantaa. Tällöin vasaosuus saaliissa myös jää alle 50%:n. Jonkin verran näyttää olevan alueellista vaihtelua valtakunnassa. Esim. Lapissa jo alle 55%:n jäävä urososuus kertoo pääsääntöisesti kannan pienentymisestä.
Miksi saaliin ikä- ja sukupuolirakenne kertoo metsästyspaineesta. Yksinkertaisesti siitä syystä, että uros sarvineen on halutuin saalis ja se voidaan ampua heti tunnistettaessa. Naaraan ampuminen on vaikeampaa, koska se voidaan ampua vasta kun on varmistuttu, että sitä ei seuraa vasaa. Nopeissa tilanteissa myös vasattomia naaraita jää edellä mainitusta syystä ampumatta. Naaraiden osuus saaliissa kasvaa jahdin edetessä, kun urosten saanti vaikeutuu niiden määrän metsässä pienentyessä ja vasattomien naaraiden osuus vasojen ampumisen seurauksena kasvaa, joten niitä saadaan helpommin saaliiksi. Eli nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä pienempi on saaliin uros- ja vasaosuus, sitä suurempi osa metsästä olleesta hirvikannasta on saatu orteen. Edellyttäen, että metsästys on saatu toteuttaa ilman edellä mainittuja ”rajoituksia”.
Tämä näyttää pätevän myös valkohäntäpeuran metsästykseen.