Käyttäjän Pikkiriikkinen kirjoittamat vastaukset
-
Eivät metsänhoitoyhdistykset ihan turhia toimijoita ole, kyse on vain siitä, miten toiminta organisoituu. Toiminnan kustannukset kerätään metsänomistajilta, ja nykyinen toimintatapa suosii mieluummin suuria ja mieluummin niitä ammattimaisia metsänomistajia. Kun he useimmiten myös ovat yhdistysten valtuustoissa ja hallituksissa, painotusta taitaa olla aika vaikea muuttaa. Toisaalta esimerkiksi näiden pienempien metsäkuvioiden omistajat joutuvat usein tarjoamaan leimikoitaan korjuupalveluille, koska puhtaasti kaupalliset toimijat pyrkivät poimimaan muut ja paremmat leimikot ensin.
Pienistä metsäkuvioista koostuu kokonaisuutena kuitenkin paljon metsää. Sen vuoksi on tärkeää, että myös näitä pienempiä metsäkuvioita hoidetaan metsän kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Samoin myös näiden pienehköjen metsäkuvioiden omistajien etu pitäisi olla yhtä ottaa huomioon ja toimia ainakin läpinäkyvän rehellisesti. Tämä tarkoittaa ennen muuta sitä, että kaikki ehdot ovat kaikkien osapuolien tiedossa ennen kuin hakkuita aloitetaan.
Nämä monet ylilyönnit, mitä tällä alalla näyttää esiintyvän, peilaavat lähinnä kahta asiaa: Ensinnäkin puusta taitaa kokonaisuutena olla pulaa, mikä näkyy aika aggressiivisena ja etten sanoisi röyhkeänä toimintana. Toisaalta tuntuu olevan painetta siihen, että entistä suurempi osa metsänhoitoyhdistysten varainhankinnasta suuntautuu korjuupalveluiden tekemään tulokseen ja sen maksumiehinä ovat käytännössä ne pienet metsänomistajat, jotka joutuvat korjuupalvelun ostotarjouksiin turvautumaan. Kun esimerkiksi puukaupan toimeksianto maksaa jo muutenkin pienessä leimikossa suhteellisesti enemmän, metsänhoitoyhdistysten kustannuksia pitäisi koettaa mieluummin tasata kuin eriyttää. Kuutiometripohjaisen laskutuksen painottaminen olisi aika hyvä keino lisätä tasa-arvoa myös erilaisten puunmyyjien välillä.
Korjuupalvelu taitaa olla vielä pahempi vaihtoehto kuin Metsäliitolle myyminen. Ei ne ainakaan myyjän etua aja. Itselleni oli aika rankka yllätys, että tuttu mhy:n työntekijä osoittautui aika epäluotettavaksi kuin erehdyin myymään Korjuupalvelulle. Vielä liikuttavampaa oli, että MTK:n metsäasiantuntija rupesi kovasti vannomaan, että ”Kyllä Korjuupalvelun on saatava viilata metsänhoitoyhdistyksen osakasta linssiin, jos papereihin on uitettu oikeat sanamuodot.” Tässä tapauksessa se kauppasopimus oli viimeistelty sellaiseen muotoon, että sen lähettäminen metsänomistajalle katsottiin aiheelliseksi unohtaa. Siis kauppakirja erityisesti Korjuupalvelun kanssa toimiessa kannattaa allekirjoittaa ITSE ja tarkistaa, onko paperi varmasti voimassa ennen kuin moto ajaa metsään. Muuten alkaa vähän näyttää siltä, että metsänhoitoyhdistyksien kovaotteinen toiminta alkaa kääntyä niitä itseään vastaan. Näkyy olevan aika tyypillistä, että kaupunkilaismetsänomistajien metsiä hoitavat mhy-työntekijät uudistavat aika surutta nuoriakin metsiä, koska mahdollisimman suuri hankittu puumäärä tietää palkanlisää työntekijälle. Viimeinen villitys on tämä hinta-arvioilla pelaaminen, jossa hintaa on laskettu, jos se on Korjuupalvelulle edullisempaa. Itselläni on se kokemus, että kun kaksi vuotta vanhassa kaupassa oli kiinteät hinnat ja hintataso oli sen jälkeen Ukrainan rytäkän vuoksi kohonnut kaikkien puutavaralajien osalta ainakin kympin kuutiometrille, Korjuupalvelu kyllä vetosi pyhästi papereihinsa. Se vielä olisi mennyt, mutta kun samaiset sankarit päättivät poistaa kuusimetsästä kaikki sinne kasvamaan jätetyt valikoidut koivut, se oli minullekin jo liikaa. On siinä kyllä saanut ainakin huomata, että aikuiset ihmiset (ja melkoisessa asemassa olevat), valehtelevat tiukan paikan tullen kuin pahaiset kakarat. Mutta tällä pelaamisella metsänhoitoyhdistykset valmistelevat omaa tuhoaan, koska ainakaan pienemmät metsänomistajat eivät pidä siitä että heitä pelkästään huijataan.