Käyttäjän Rippe kirjoittamat vastaukset
-
Lappi on hirveän laaja alue, jos puhutaan vanhasta Lapin Läänistä.
Päätehakkuukypsät kuviot näyttävät Etelä-Lapissa olevan reilut 200 m3. Nyt kiikarissa eräs palsta, jossa useammalla kuviolla ikää noin 130 vuotta, ja puustoa ilmoitetaan olevan päätehakkuukypsissä kuvioissa keskimäärin 180 m3/ha, ja parhaissa kuvioissa 250 m3/ha. Näissä on käsittääkseni virhemarginaalina 10%, eli sen verran ilmoittavat alakanttiin. Ja mittaus kaarnan alta. Koskaan en ole metsätaloussuunnitelmassa nähnyt 300 -lukuista puumäärää.
Nämä metsät on siis saaneet alkunsa 1800 -luvulla, ja sen aikainen metsänhoito on tietysti ollut hyvin satunnaista. Veikkaisin, että suurimpia ja siis parhaan perimän omaavia puita on poistettu matkan varrella.
Käytännössä vanhan Lapin Läänin alueelta ei vielä ole juurikaan päätehakattu istutettuja metsiä. Pikku hiljaa alkavat 1950 -luvulla hakatut tulla siihen kokoon, että lyödään toista kertaa avohakkuuna nurin, koko ihmiskunnan historian aikana.
Uskon, että jalostetuilla taimilla ja lämpenevällä ilmastolla voi metsänkasvu olla jotain ihan muuta tulevaisuudessa. Minullakin on ensiharvennusta odottavia 40 -vuotiaita kuvioita, joissa on lähes 200 m3/ha. Tässä on mielestäni yksi varteenotettava perustelu metsien istuttamiselle. Tällä hetkellä tänne istutellaan taimia, joiden perimä on noin 300-400 kilometriä etelämpää.
Pohjoisemmassa Lapissakin voi olla paikalliseti tosi hyviä kuvioita. Niiden kasvamiseen menee kuitenkin ikuisuus. Karun maan mäntykankaalla on mökki Ylläksellä. Viereisen taimikon ikä nyt noin 35 vuotta. Hyvin menisi vielä raivaussahalla hoitaa harvaan kasvuasentoon, käytännössä ei taida olla yli 10 cm puita ollenkaan. Menneinä vuosikymmeninä on valtiokin ojittanut 150km Napapiirin pohjoispuolella. Näistä ei ole tullut hyviä metsiä. Nyt sitten tukitaan ojia. Hölmöilyä paljon mukana.
Lapissa on tunnetusti paljon suota, joten sellaisia kuvioita, joissa ollaan juuri ja juuri metsämaan puolella, on myös paljon. Eli huonot kuviot on tosi huonoja. Tuhkalannoitettavaa riittäisi, kun on paljon ojitettuja rämeikköjä, jotka kasvavat ehkä 1-2 m3/ha.
Välitön avohakkuu, jos puuta on yli 100 m3/ha. Tällöin saat välittömästi minimitulon 3000 €/ha. Ja lisäkuutiot voinee laskea arvolla 40-60 €/m3. Eli 200 m3/ha antaisi ehkä tuloa noin 8000 €/ha.
Tämän jälkeen luontainen uudistaminen, jota voi korkeintaan avittaa maanmuuokkauksella. Metsä uudistuu sille puulajille, mikä on luontaista kullekin paikalle ja maaperälle. Puolukkakankaille jätetään muutama siemenpuu, ja turvekankaille toivotaan kuusi + koivu sekametsän syntymistä. 30 -vuoden kuluttua sinulla on sankkapuustoisia, satunnaisia (luonnollisia) puulajeja kasvavia riukumetsikköjä. Parhaat puuyksilöt ovat kuitenkin vallanneet paikkansa, ja haluttaessa ne kasvavat tukeiksi. 30 -vuoden kuluttua metsäkuntoilusta on voinut tulla uusi muotiurheilu, joten palstoilla riittää reippaasti trendikästä tekemistä. Tai sitten puhavihreät asiantuntijat kilvan kehuvat perintömetsiesi ekologisuutta ja hiilinielua. Jos tämä hiilen nieleminen vielä silloin sattu olemaan muodissa.
Emme tiedä, minkälaista puuta arvostetaan vuosikymmenten kuluttua. Sahapuulla on toki aina ollut arvonsa, mutta sellun ja energian osalta näyttää olevan vaihtelevampaa.
Tämän konseptin taikasana on pieni uudistuskulu, kuten JK -metsillä. Mutta tulot tulevat nopeasti, ja pääsee hyötymään avohakkuiden paremmista kuutiohinnoista.
Vaihtoehtoisesti voi exceliin syöttää uudistamisesta, esimerkiksi: (tuet jätetty huomiotta, kuuluvat sosialisteille)
– Vuosi 0: Maan muokkaus ja istutus: 900 €/ha
– Vuosi 5: Varhaisperkaus 300 €/ha
– Vuosi 12: Taimikonhoito 600 €/ha
– Vuosi 30: Ensiharvennus, 22 €/m3. Kertymä 50 m3/ha. Tulot 1100 €/ha
– Korkotekijäksi voi laittaa haluamansa. Aktiivinen sijoittaja voi käyttää vaikka lukemaa 5%, jonka optimisti kuvittelee saavansa muista tuotoista. Tällöin harvennettu, tukkipuuta noin 60-80 vuoden kohdalla tuottava metsä on maksanut 30 vuoden kohdalla noin 5200 €.
Oikein hyvällä kasvupaikalla väliin voi helposti lisätä vielä yhden raivauksen, kun hirveällä kasvuvoimalla kasvavat koivut meinaavat syrjäyttää kuusen.
Omat ostometsäni ovat lähellä ylläkuvattua tilannetta. Nähdäkseni ne on avohakkuiden jälkeen uudistettu, ja useimmiten jätetty oman onnensa nojaan. Paljolti on tehty tuplahölmöys, eli uudistettu kalliisti ja unohdettu startata raivaussaha. Metsät ovat kauttaaltaan tiheähköjä, joita olen nyt raivaussahalla kuntoillut siistimmiksi.
Metsän uudistaminen on 1950 -luvulta asti ollut jollain tapaa subventoitua touhua. Puhtaasti omalla rahalla maksaen, tulee raivauksesta aika kallista. Tämän työn kannattavuus heikkenee pohjoista kohti mentäessä. Mutta jos raivaaminen tuntuu mukavalta puuhalta, niin silloinhan ei omalle työlle pidä laskea hintaa, ja homma on varmasti erittäin kannattavaa. Verokiila toimii omaksi hyödyksi!
Niin, sellainen juttu vielä, että täällä Ruotsissa on lainsäätäjä asettanut säännön, että maksimissaan 50% metsätilasta saa olla kerrallaan avohakattuna. Taitaa ikäraja tällöin olla 10v. Tämä saattaisi rajoittaa ehdottamaani konseptia. Suomessa ei taida olla tällaista rajoitetta.
Tuli vähän rönsyilevä vastaus, anteeksi. Ja pientä provoakin mukana.
Annelle:
Mielenkiintoinen kysymys, paraneeko taloustilanteeni, jos ostan hakkuutuloilla ”taimikoita”?
Ensinnäkin: Esimerkissäni olin uutena investointina esittänyt sekalaisen ”normimetsän”, jossa on 70-80 m3/ha. Tällaisessa palstassa on myös sellaisia kuvioita, joista tulee hakkuutuloja kohtuullisen ajan kuluessa. Tarkkaan ottaen tulisi niitä välittömästi, jos otan esimerkikseni palstan, jotan nyt tutkailen.
– Taloustilanne (rahatilanne) paranee erityisesti silloin, kun hakataan heti, ja otetaan rahat taskuun. Investointi edelleen nuoreen metsään ei varmaan tuo kassavirtaa pitkään aikaan, mutta omaisuuden arvo oletettavasti kasvaa hyvin.
Aika paljon näkee juttua siitä, että metsiä hakataan ”liian aikaisin”. Silmämääräinen havaintonikin on, että todella komeaa tukkimetsää on aika vähän. Tähän on varmasti tietyt syyt. Yksinkertaisimmillaan syy on siinä, että metsänomistaja haluaa tulouttaa rahat metsästään, ja käyttää ne johonkin muuhun sijoitukseen. Ruotsissa muuten on puulle selkeät hinnoittelutaulukot, joissa tukin hinta kasvaa halkaisijan mukaan. Tällöin motiivi puun järeyttämiseen on tietysti suurempi.
Oma analyysini on joka tapauksessa, että vallitsevan metsänhoidon suosituksen mukaisesti tehtävät hakkuut (kaksi kertaa alaharvennus) antaa omissa laskelmissani huonoimmat tulokset metsänomistajalle. Tämä herättää minulle väistämättä ajatuksen, että kenen näkokulmasta nämä suositukset on tehty? Metsiin, ja siitä saatavaan taloudelliseen lisäarvoon liittyy monia tahoja, joista kullakin on luultavimmin oma tulokulmansa: yhteiskunta, sellutehdas, saha, metsäkonefirma, lämpölaitos, metsuri, metsänomistaja, luonnonsuojelija, jne. Jossain määrin näiden intressit risteävät, ja metsänomistajan kannalta asiaa taitaa ajatella lähinnä hän itse.
Näin laskeskelin. Puhtaasti numeromatematiikalla.
Kukaan tuntemistani perintömetsänomistajista ei ole koskaan puhunut prosenteista.
Metsämatematiikka on tietysti siinä mielessä vaikeaa, että annettavat lähtöarvot ovat niin epävarmoja. Ajat ovat pitkiä, paljon voi tapahtua matkan varrella.
Hyvää asiassa on se, että kaikki metsänhoitomallit antavat suhteellisen vertailukelpoisen tuloksen, ja lopulliset tulokset voivat hyvinkin mahtua laskelmien virhehajonnan sisään.
Nykyarvot laskettu 4%:n korolla:
1) Avohakku heti, 9800 €
2) Alaharvennus 30% ja päätehakkuu 15 kuluttua: 7600 €
3) Yläharvennus 50% ja päätehakkuu 20v kuluttua: 8600 €
4) Alaharvennus 30% + Alaharvennus 30% ja päätehakkuu 30v kuluttua: 6200 €
Näkemykseni mukaan kunnon tukista pitäisi maksaa selkeästi kovempi hinta, jotta sitä olisi mielekästä kasvattaa yli 80 vuotta. Näin voi toki tulevaisuudessa olla, ja se saattaa olla jopa todennäköistä. Jos haluaa tehdä vaikkapa hirsitalon, ei tukin hinnalla 300 €/m3 tai 100 €/m3 ole kovin merkittävää vaikutusta talon loppuhintaan.
Tässäpä kommentteja:
– 2000 €/ha alueella on jo poroja. Hirvistä kuitenkin todellista riesaa. Nyt tutkailen palstaa, jonka pyyntihinta on 2100 €/ha metsämaalle. Puustolle laskettuna hintaa on 27 €/m3. Kasvua 3,4 m3/ha. Riesaksi saisi myös talon…
– Usein sanotaan, että toisen romu on toisen aarre. Tai toisaalta, esimerkiksi pörssissä koko ajan on samanverran ostajia ja myyjiä, eli ilmeisen vastakkaisilla näkemyksillä ollaan liikkeellä. Teoreettisessa esimerkissäni vaihtoehdot, hehtaarille laskettuna:
1) 200m3 alaharvennuksella tuo nettotuloa noin 1300 €, ja jäljelle jää kasvatettavaa puustoa noin 140 m3. Tätä kasvatellaan esim 15-20 vuotta seuraavaan harvennukseen. Saadulla myyntitulolla saadaan ostetuksi noin 0,7 ha metsää, jonka puusto on 75 m3/ha. Omistetaan siis kokonaisuudessaan 1 ha järeytettävää metsää ja 0,7 ha sekalaista metsää, yhteensä näissä on puustoa 215 m3. Metsämaan kasvulla 4 m3/ha, kasvaa puusto kokonaisuudessaan noin 7 m3 /vuosi.
2) 200m3 hakataan paljaaksi, ja uudistetaan. Tästä jää noin 6000 € uuden palstan ostoon. Tällä saadaan noin 3 ha ”sekalaista metsää”, joissa puustoa on yhteensä 220 m3. Omistetaan siis kokonaisuudessaan 4 hehtaaria metsämaata, josta 1 ha on perustettu taimikko ja 3 ha sekalaista metsikköä. Metsämaan kasvulla 4 m3/ha kasvaa puusto kokonaisuudessaan 12m3/ha, ja tulevaisuudessa tulee myös taimikko tähän mukaan, jolloin kasvua on 16 m3/ha.
Itse valitsisin näistä vaihtoehdon 2).
Tämä on kuitenkin kohdaltani lähinnä teoreettista pohdiskelua, sillä lainsäädäntö Ruotsissa lähtökohtaisesti määrää päätehakkuulle suojaiän. En myöskään koe tarpeelliseksi puolustella omia näkemyksiäni mitenkään erityisen kiihkoisasti. Näin olen näiden numeroiden pohjalta laskeskellut.
Havaintoni metsänomistuksesta kuitenkin on, että päätöksentekoja usein ohjaa monet muut asiat, kuin looginen numeroiden analysointi. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että laskelmissa on hirveän vaikeasti huomioitavia muuttujia, ja aikajanat ovat pitkiä. En väitä, että omat olettamukseni olisivat erityisen oikeita.
On selvää, että omalle työlle pitäisi laskea hinta. En ole sitä tehnyt. Toisaalta, hankkimalla ”remontoitavia” palstoja, voi omalla työllä vaikuttaa siihen, miltä metsä näyttää. Ja oletettavasti tämä työ lisää palstan arvoa. Ensiharvennuksen jälkeinen metsä on tietysti parhaimmillaan komeaa katseltavaa, mutta omien toimenpiteiden vaikutusta siinä ei juuri pääse näkemään, ja sikäli se on mielenkiinnotonta. Kunhan katselee puiden järeytymistä. Ymmärrän että se voi myös olla tavoitetila…:-)
Huonohkosti hoidettuja metsätiloja myydään noin 20-30 €/m3. Laskelmani on luonnollisesti karkea. Tuloja 8000€, uudistamiseen 1000€ ja veroihin 1000€. Jää 6000€. Hehtaarihinnalla 2000€ saadaan siis kolme hehtaaria kasvavaa metsää. Tässä ”kasvavassa” voi sitten olla mitä tahansa ryteikköä, ja hakkuuasennossa ei oletettavasti juurikaan mitään.
Metsän uudistamisen riski on todellinen, ja sitä en ollut huomioinut. Viime viikonloppuna käveleskelin ostomielessä eräällä palstalla. Olin varovaisen innostunut eräästä kuviosta, kun ilmoitettiin ”25v taimikko.” Tämä taimikko oli ihan paskaa. Hirvien syömää kauttaaltaan, ja hyviä puita sai hakemalla hakea. Paikoitellen epämääräisiä tiheikköjä. Tätä taimikkoa ovat hoitaneet ainoastaan hirvet. Lähinnä tulee huonolle tuulelle, kun sellaisella palstalla käveleskelee, eikä herättänyt minkäänlaista omistamisen halua. Voisin laittaa kuvia tästä…
Iso argumenttini ”keskenkasvuisen metsän” hakkaamiselle on avohakkuuun korkeammat kantohinnat. Tukkipuun kasvu on toki arvokkaampaa, mutta kasvuvolyymi kyllä taantuu metsän ikääntyessä. 30-40 vuotiaat kuvioni ovat kiivaimmassa kasvuiässä, noin 10 m3/ha. Havaintoni mukaan tukkipuuasennossa olevan metsän kasvu on alle puolet tästä.
Ajattelen niin, että mieluummin omistan 4 hehtaaria sekalaista metsää, vaikka sitten osa olisi aukkoakin, kuin 1 hehtaarin komeaa metsää. Näiden palstojen arvo voi olla sama, mutta kasvu ei. Tämä vallankin sen vuoksi, että komeassa tukkimetsässä ei ole meikäläiselle mitään tekemistä. Sekalaisessa (nuoressa) metsässä sen sijaan löytyy puuhaa raivaussahurille.
Sinänsä, nämä mielipiteeni saattavat muuttua. Kuten eräs ystäväni sanoi, että ”hänelle on aivan sama mitä siellä metsässä kasvaa, pääasia että kasvaa”. Olen vähän samaa mieltä.
Miksi hakata keskenkasvuista metsää?
– Siksi, että saaduilla tuloilla voi vaikka ostaa lisää metsää. Eli kysymys on aina siitä, että metsään on sitoutunut tietty määrä pääomaa, ja sille pääomalle voi olla parempia kohteita muualla. Valtion tapauksessa ongelma on, että tulot lähinnä käytetään tarpeettomuuksiin.
– Hyvin yksinkertainen laskelma: 40 vuotias kuvio, 200m3/ha puuta. Keskihinnalla 40 €/m3 saadaan tuloja 8000€. Hehtaari sekalaista metsää maksaa 2000 € (80 m3/ha). Hakkaamalla hehtaarin, voi sinulla olla 3 hehtaaria kasvavaa metsää, ja vielä se hakatun metsän paikalle tehty taimikkokin.
– Kapitalismissa hyvin oleellinen tekijä on se, että pääoma koko ajan hakee parasta mahdollista tuottoa. Mutta metsän omistamisessa on tietysti paljon muitakin arvoja, ja useimmiten metsäsijoituksia ei oikein voi perustella (pelkästään) euroilla ja prosenteilla. Mielestäni.
– Vielä mehtäukolle kommenttini, hyvässä hengessä: Jos et hakkaa metsääsi, altistat sen markkinahintojen, poliittisten ja luonnonvoimien riskille. Hakkaamalla (vaikka keskenkasvuisenkin) metsän, nollaat riskisi. Eli ns ”kotiutat rahat”. Itse en ole vielä päässyt ”kotiuttamaan”. Yhdet kaupat tehty, mutta ei ole motoa tai rahoja näkyny…;-)
Yhteiskunnallisesti puun polttamisella on vaikutuksia. Kun sillä korjataan tuontiöljyä, on vaikutus positiivinen.
Mutta mutta. Aikaisemmin Suomessa tehtiin puusta paperia. Nyt tehdään sellua tai poltetaan. Jalostusarvossa on tultu alaspäin, ja se on yksi osanen Suomen heikossa taloudellisessa kehityksessä.
Puuta muuten poltetaan Keski-Euroopassakin. Itävallassa ja Saksassa on paljon hakelämmitystä. Alppikylien laaksoissa leijailee hakepannujen savu aamutuimaan, kunnes sitten auringon nousun myötä savu/höyry hälvenee. Johtavat pannujen ja hakkureiden valmistajat ovat myös sieltä. En siis usko, että ihan helposti saadaan EU -tason veroa asiaan. Tietysti Suomi saattaa haluta harrastaa itseruoskintaa, ja määrätä jonkin kansallisen veron.
Metsänomistukseen liittyy huomattava poliittinen riski. Erityisesti sen vuoksi, että puhutaan pitkistä sijoituksista. Jopa täydellinen maaomaisuuden sosialisointi on teoriassa mahdollista. Puolittainen sosialisointi suorastaan realistista, eli veroasteeksi 50% metsätuloihin.
Yleensä ajatellaan, että juuri jokin yksittäinen asia ei ole merkittävässä roolissa yhteiskunnan kokonaisuudessa, joten siksi sitä ei kannata muuttaa tms.
Tietenkään metsätalouden sääntely tai sääntelemättömyys ei ole vastuussa yhteiskunnan nollakasvusta. On olemassa lukuisia asioita, mistä tämä johtuu. Yhteiskunnan yleinen sääntelyhalukkuus on mielestäni merkittävä jarru taloudellisen kasvun kannalta. Taloudellista kasvua nähdäkseni kuitenkin haluttaisiin, kun katsoo kuinka mielellään (julkinen sektori) rahaa kuluttaa.
Markkinatalous joustaa, etsien koko ajan parhaita ratkaisuja. Jos esimerkiksi avohakatusta tukista maksetaan vähemmän kuin JK -tukista, ohjautuu kasvatus aika nopeasti siihen JK:hon. Tai jos vaikka tuulisähkö syö energiapuun markkinat, niin loppuu energiapuun korjuu. Tässä ei tarvita erityisiä sääntelyitä välissä, mielestäni.
Jupesalle: Käytin laskelmissani korkotekijänä 4%. Puiden hinnoiksi olin laittanut 80/55 tukille ja 34/24 kuidulle. Avohakkuun hinnat ensin.
Tilastoista olen noita hintoja ottanut, en tiedä kuinka oikeat ne ovat.
Merkittävä asia on joka tapauksessa se, että avohakkuun kuutiohinnat ovat selkeästi kovemmat. Tukkiprosentteja olen sitten laittanut arvioini mukaan.
Tällaisista etukäteislaskelmista saa mieleisensä lopputuloksen, kun niihin valitsee lukuja omia ajatuksiaan tukevasti. Olen kuitenkin pyrkinyt mahdollismman realistisiin oletuksiin. Minullakin on monenlaisia ennakkokäsityksiä ollut ja on edelleen. Mutta numeroista kyllä tykkään.
Sinänsä, minulle ei ole kovinkaan paljoa merkitystä, minkälaisia euroja näistä lopulta tilille kolahtaa. Metsänkasvatus on osoittautunut mielenkiintoiseksi harrastukseksi, jossa voi loputtomiin spekuloida erilaisilla vaihtoehdoilla. Olen suhteellisen tuore metsänomistaja. Kaksi kasvukautta olen nyt omistanut metsää, ja kokonaiskasvuksi lasken noin 1000 m3/vuosi. Olen viihtynyt raivaussahan kanssa metsässä, ja pelkästään myös katsellut vuosikasvujen pituuksia ja kuunnellut metsän äänettömyyttä. Metsälehden keskusteluja olen seurannut aika aktiivisesti, ja en oikein ymmärrä, miksi metsänkasvatukseen suhtaudutaan jopa agressiivisella kiihkolla toisten näkemyksiä kohtaan. Tulee vähän mieleen jalkapallon fanilauman huutelut toiselle puolelle katsomoa.
Mitä nuo mitat sitten ehkä olisivat?
Itse mittailin kuviota viime syksynä. Valtapuita arvioin olevan noin 700 kpl per ha, halkaisija 17cm ja pituus 14m. Muita puita noin 1300 kpl, pituus 12m ja halkaisija 13cm.
Valtapuille tilavuustaulukoista litroiksi 160 litraa. Mutta punnitsemalla sain 172 kiloa, joten taulukkoarvo on alakanttiin. Ensimmäiset 6 metriä painoi 123kg, ja halkaisija tällöin 14cm.
Pituuskasvu on noin 40cm/vuosi ja paksuutta valtapuut kasvavat ehkä 2 mm/vuosi. Paksuuskasvu on siis hidastunut. Muut puut kasvavat noin 35cm pituutta ja 1,5mm paksuutta.
Puhtaalla numeromatematiikalla laskien, kasvua tulisi nyt noin 12m3/ha/vuosi. Taidan tehdä kokeilun, että laitan typpilannoitetta, ja katson vieläkö saisi paksuuskasvun vauhtiin, ja hurautan tämän avohakkuuksi ilman harvennuksia? Ainakin pienemmälle osalle, vaikkapa hehtaarille voisi tämän kokeilun tehdä.
Kun simuloin erilaisia vaihtoehtoja tälle hyväkasvuiselle kuviolle, tulee väistämättä tulokseksi, että ”mahdollisimman paljon hakkuuta heti”. Perinteinen, 30% alaharvennus antaa heikoimman tuloksen. Avohakkuu ”keskenkasvuisena” antaa parhaan tuloksen, euroissa.
Kirjoitelmani yhteys otsikkoon on löyhähkö, mutta olemassa. Yhteiskunnan nykymallin mukaisesti, halutaan viranomaistaholta lisätä sääntöjä ja ohjausta. Verokepillä ja porkkanoilla höystettynä. Tämä on täysin absurdia, ja mielestäni markkinataloudelle pitäisi vihdoinkin antaa mahdollisuus näyttää, mihin se johtaisi. Nykyinen sääntötalous on tuonut pitkän nollakasvun ajan. Eikä loppua tälle ole näkövissä.
Oletettavasti haluaisin tehdä 100% päinvastoin, mitä viranomaiset määräisisivät. Vähän niinkuin periaatteen vuoksi.