Käyttäjän Rippe kirjoittamat vastaukset
-
A. Jalkaselle vastaus:
Viikko 26, metsälehden mukaan:
Tukkipuu päätehakkuu 80,88 ; Tukkipuu ensiharvennus 62,67. Päätehakkuu 29% enemmän.
Mäntykuitu päätehakkuu 34,52 ; Mäntykuitu ensiharvennus 26,86. Päätehakkuu 28,5% enemmän.
Tuo hintaero pelkästään tekee sen, että harvennushakkaaja saa kasvatella monta vuotta puustoansa, jotta sen arvo on sama kuin ”keskenkasvuisena” päätehakanneella.
Tietysti tukkiprosentilla on iso vaikutus kokonaisuuteen. Mutta nykyisillä hinnoilla arvioin 40 vuotiaasta kuviostani saavan hakkuutuloa 9100€ ja uudistuskuluksi laitan 1200 €. 4% korkokannalla tulisi seuraavan päätehakkuun arvoksi (siis 40v kuluttua) noin 1900€. Näistä saisi nettonykyarvoksi 9800 €/ha. Käytännössä nykyarvo tulee näillä oletuksilla suurimmaksi, mitä enemmän hakkaa ”heti”. Oletuksena tein, että tukkia tulisi tässä mallissa 25%.
Laskelmissa on paljon muuttujia, että lopputuloksen saa varmasti laskettua mieleisekseen, jos niin haluaa. Itse en ole vielä koskaan puunmyynnistä saanut euroja, joten siinäkin on muuttujaa kerrakseen.
Mielestäni merkittävä tekijä on harvennushakkuun ja päätehakkuun välinen hintaero per motti. Näyttää olevan 25-30%.
Tämä kyllä saattaisi ohjata nopeaan kiertoon, ilman harvennushakkuita. Kun analysoin 40v/200m3 kuvioani, näyttäisi kaikki laskelmat että paras taloudellinen tulos saataisiin päätehakkuulla heti, tai alle 5v aikajänteellä. Tukkiprosentti jää vaatimattomaksi, muttta silti. Tällaiseen voisi ehkä tehdä lannoituksen, ja yrittää ottaa sillä vielä viimeiset ”tiheän kasvatuksen” kuutiot irti.
Jatkuva kasvatuskin varmasti sopii monelle ja moneen paikkaan. Itse olen ajatellut, että mulla on useita kuvioita, joihin se tulee sopimaan seuraavat 50-100 vuotta. Eli hoitamattomia, 20-40v koivikoita. Alla kasvaa pieniä kuusia. Tuollaisesta varmaan voi poistaa koko ajan suurimpia puita, kunnes tullaan järeään kuusikkoon. Sitä ei kyllä itse ole näkemässä… Ja minä voin sitä huoletta kutsua jatkuvaksi kasvatukseksi.
Toivon mukavia metsänkasvatuksen hetkiä kaikille. Antaa naapurin kasvattaa kuinka haluaa. Mielenkiintoisinta ja antoisintahan on se, että voi itse spekuloida ja päättää omat juttunsa.
Pitkää ikää tarvitaan, jotta hyvitys yhteiskuntaa kohtaan täyttyy. Keskimäärin elinkautista istutaan 14,4 vuotta, joten pappa alkaa täyttää pyöreitä vuosia, kun vankilan lukot helähtää lopullisesti auki.
Sinänsä on kummallista, että henkirikos ajatellaan hyvittyvän istuskelemalla täysihoidossa. Tähänkin tapaukseen pitäisi mielestäni soveltaa kuolemantuomiota. Minkäänlaista epäselvyyttä ei syyllisyydestä ole.
Tietysti homma johtaisi siihen, että metsänomistaja maksaisi metsästäjille, jos ei itse halua tai viitsi hirviä pyytää. Jos siis kokee, että alueella on liikaa hirveyksiä. Eli tulisi ”puoliammattilaisia”, jotka lihan, rahan ja metsästysvietin voimalla pyytäisivät hirvet pois.
Täällä tilanne on kuitenkin yksiselitteisen selvä: Hivikanta määrittelee sen, minkälaista metsää on mielekästä kasvattaa. Haapa ja rauduskoivu ovat aika mahdotonta. Mänty näyttää olevan hyvin paikkakohtainen. Huonokasvuisimmilla paikoilla kelpaa oikein hyvin hirville. Oikein hyväkasvuinen istutusmänty saattaa säilyä, sillä havaintoni mukaan hirvi syö mieluummin hentoisia männyntaimia. Puu ei taida maistua hyvälle.
Metsästäjät varmaan kollektiivisena joukkiona kykenevät säätelemään kantaa, jotta tulevinakin vuosina riittää hirviä. Mutta jos metsästys olisi vapaata, veikkaan että jotkut lipeäisivät ruodusta, ja ampuisivat kaiken mahdollisen. Ja tällöin ainakin metsänomistajalla olisi mahdollisuus tehdä se. En mitenkään voi ymmärtää, että hirvikanta pitää säädellä tietylle tasolle. Olkoot se maanomistajien määriteltävissä.
Olen mietiskellyt, että minkälainen historiallinen tausta on tässä hirvien metsästysjärjestelmässä?
Onko niin, että joskus katsottiin hirveliha niin merkittäväksi asiaksi yhteiskunnallisesti, että kantaa haluttiiin kasvattaa, ja säädellä siis ylöspäin?
Nykyiselläänhän tilanne voi tietyillä alueilla olla ihan toivoton. Liikennevahingot (ja niiltä suojautuminen) ja metsätalouden vahingot ovat suuria. Jos metsästyksen kiintiöt poistettaisiin, laskisi kanta oletettavasti aika paljon. Täällä yksi porukka ampui viikossa koko kiintiönsä, 8 hirveä. Maata porukalla on noin 1500ha. Olettaisin, että kanta on ns elinvoimainen…
Ymmärrän, että uhanalaisten eläinten kantaa säädellään, mutta hirvien osalta kyse ei ole siitä.
UPM:n tilanteesta: UPM:n on raportoitu maksaneen vuosina 2023 ja 2022 113 ja 247 miljoonaa euroa yhteisöveroa. Eli jos tukia on saatu noin 40 miljoonaa, voi jokainen laskea todellisen yhteisöveroprosentin. Tällä ajattelutavalla se kait olisi muutaman prosenttiyksikön pienempi, kuin nimellinen veroprosentti.
Visakallolle:
Ensisijaisesti ajattelen niin, että suoraan maksetut tuet ovat vahingollisia.
Toissijaisesti kyseenalaistaisin luonnollisestikin erilaiset verokannat. En kuitenkaan ajattele niin, että jonkin toimialan alhaisempi verokanta olisi ”tukea”. Tällöinhän voisi ajatella myös niin, että kun valtio armeliaasti säätää veroprosentiksi alle 100, antaa se tukea.
Verotuksesta ja tukien himmeleistä on tullut todella monimutkainen järjestelmä. Käytännössä virkamieskunta määrittelee esimerkiksi yritystukia, ja tietyt toimialat ovat tosiasiallisesti tuloverosta vapaita. Eli suoria yritystukia maksetaan enemmän kuin firmat maksavat tuloveroa. Tulisipa melkoinen älämölö ja keskustelu oikeudenmukaisuudesta, jos vaikkapa sahateollisuus, konepajat tai matkailu vapautettaisiin tuloverosta. Näillä toimialoilla yritysten investointituet ovat useilla firmoilla suuremmat kuin heidän maksamat suorat verot. Ei tietenkään kaikilla. Ja tässä tullaankin ongelmalliseen juttuun: Kuka määrittelee yhteiskunnassa toimialan tai yrityksen, joka ansaitsee tukea? Toiset saa, toiset ei.
Sen vuoksi ei pitäisi maksaa kenellekään mitään tukia, ja verokannat tulisi olla hyvinkin selkeitä.
Kaikki mahdolliset metsätuet pois. Säästynyt raha pienempään veroprosenttiin.
Sama pätee yritystukiin.
Yhteiskunta pyrkii ohjaamaan ja opettamaan liikemaailmaa (kuten metsänhoito), että miten omaisuutta kannattaa hoitaa. Ehkäpä voisi kokeilla, kuinka talous kehittyisi pienemmällä ohjauksella ja mahdollisuuksien luomisella.
Näytöt nykyisestä mallista ovat karmeat:
– Ei talouskasvua 15 vuoteen.
– Valtio velkaantuu noin 2000€/kansalainen/vuosi
– Kotitalouksien keskimäääinen varallisuus pienentynyt viimeisen 10 vuoen aikana.
Keppimetsien kasvattamisessa on myös yksi näkökohta, ehkäpä erikoistapaus. Hieskoivikoiden osalta löytyy tutkimusraportti, jossa todetaan optimaalinen tuotto saatavan raivaamattomana tai hyvin kevyesti raivattuna.
Tietenkään hieskoivikoiden kasvattamiseen ei pitäisi pyrkiä. Mutta ostopalstassani on useampi kuvio, jotka ovat jääneet hoitamatta edelliseltä omistajalta, ja niistä on tullut hiestiheikköjä. Olen niitä jonkin verran raivaillut, ja varmaan niistä jonkinlaisia energiapuumetsiköitä tulee. Tai koivukuitua. Jos olis ahkera klapintekijä, voisi saada hyvän tuotoksen sille, että harventaisi reilusti, ja tähtäisi klapirankaan. Tulevaisuudessa.
Meilläpäin siis koivikot ovat lähinnä rehevillä paikoilla olevia hieskoivikoita. Kuivempien paikkojen rauduskoivut ovat menneet metsämullikoiden suihin.