Käyttäjän Rippe kirjoittamat vastaukset
-
Perkolle: En ole sinisilmäinen. Tunnen oikein hyvin osingonmaksun periaatteet. Lähtökohtaisesti osinkoa maksetaan kertyneistä voittovaroista. Yksittäisenä vuonna voidaan tehdä tappiota, mutta se ainoastaan vähentää jakokelpoisia varoja, ei estä osingonmaksua.
Sinänsä olen monista asioista Perkon kanssa samaa mieltä. Eli esimerkiksi istutetun puun kasvattamista sellupuuksi.
Mutta on selvää, että sellubisnes ei kestä kovin kummoisia puun hinnankorotuksia nykyisillä sellunhinnoilla. Metsä-Fibre tekee sellua noin 4 Mtonnia. Eli puuta menee niin noin 20 Mm3. Koko Metsä Gropin liikevaihto on noin 2,5 miljardia. Eli kympin nousu puun hinnassa tarkoittaa 200 miljoonan lisäkulua, eli noin 8% liikevaihdosta. Se olisi paljon firmalle, joka tekee tappiota.
Mutta jos sellumarkkina lähtee Kiinan vetämänä kasvuun, niin yhtälö voi hyvinkin toimia. Toivokaamme siis Kiinan kasvua. Tästähän oli juttua vastikään, olikohan viime viikolla.
Perko: Näin ei toimi pörssiyhtiöt. Heidän tavoite on lähtökohtaisesti tehdä tulosta, ja myös näyttää sitä. Tuloksen perusteella markkinat arvostavat osakkeen, ja toisaalta kumuloituneesta tuloksesta maksetaan osingot.
Esittämäsi malli on jossain määrin käytössä noteeraamattomissa yhtiössä, joissa tavoitteena voi olla tuloksen vääristely verosyistä. Toisinaan pörssiyhtiötkin kikkailevat verojutuilla, mutta lähtökohtaisesti yrityksen tulovero verotetaan siihen maahan, missä yritys on rekisteröity.
A.J:lle. Saman videon sisältö on kirjoitettu forumille. Siitä on aika helppo lukea, mitä hän ajattelee.
https://skogsforum.se/viewtopic.php?f=3&t=47272
Mielenkiintoista on, että hän ei ole huolissaan koivun karsiintumisesta. Päinvastoin, hänen mielestään oksattomuus laskee korjuukustannuksia, ja on siten hyvä asia. Pääpointti kaksivaiheisessa raivaamisessa hänellä on kantovesakoiden huonompi selviäminen. Hänen mukaansa raivattaessa heti tavoitetiheyteen, saavat kantovesat liikaa valoa.
Itse olen tehnyt juuri tällä mallilla. En sen vuoksi, että tietäisin sen olevan oikein. Vaan sen vuoksi, etten ole raskinut kaataa hyviä puita! Omassa tapauksessani kyseessä on energiapuun kasvatus, sillä täällähän ei ole olemassakaan koivutukkia. Alla kasvaa 500-1000 kuusta per ha. Joku voisi tehdä jopa siten, että jättäisi vain 500-1000 koivua, ja antaisi kuusille maksimaalisen tilan. Itse ajattelen siten, että en viitsi kaataa 5 metristä puuta, jotta 1 metrin puu saa tilaa. Viismetrinen on jo hyvässä vauhdissa tulossa oikeaksi puuksi.
Sehän olisikin hauska keskustelu kun lainvalvojan (poliisi?) kanssa käveltäis taimikossa laskemassa puita. Ja sitten tutkittais tarkasti, mikä lasketaan puuksi.
Tukimekanismeillahan yhteiskunta myös ohjaa erilaisia asioita mieleisekseen, ei pelkästään sanktioilla. Just katselin juutuupista ruotsalaista koivikon raivaajaa. Hänen näkemyksenä oli, että koivikko pitäisi raivata kahdessa vaiheessa. Ei siis raivattaisi ”aikaisin ja kovaa”, vaan antaa ennemminkin metsän valita valtapuut. Ensin raivataan noin 3500 runkoon per ha + kuuset, tällöin pituus noin 6m. Sitten annetaan kasvaa noin 3m, jolloin raivataan (tai haetaan polttopuuksi) kasvutiheyteen 1800 /ha. Tämä siis luonnonkoivikolle, ei istutetulle. Ja kuusia jäisi alle vajaat 1000.
Löyhä aasinsilta otsikkoon tässä tekstissäni on säännöt, ja niiden noudattaminen. Suomessa tällainen kaksivaiheinen raivaus ei saisi tukea, joten sitä ei isosti tehdä. Sinänsä on mielenkiintoista, jos istutustiheyttä kontrolloidaan…
Mehtäukolle:
– Tuo on hyvä idea. Ajatukseni myös mieluusti taipuu kaksijakoisuuteen. Tätä varmaan lähden toteuttamaan. Pitäisikö ottaa joka toinen mänty pois, jolloin jäisi varmaan noin 1000 / ha?
– Kaksijakoisuuteen olen pyrkinyt raivatessani heitteille jätettyjä, koivuttuneita kuvioita. Tulkitsen näiden olevan aikoinaan männylle uudistettuja, joissa koivu on ottanut vallan. Koivujen seassa on pienempiä kuusia. Alustavat havaintoni ovat, että en varmaan ole antanut riittävästi tilaa kuusille, sillä ne eivät vielä ole elpyneet kasvuun. Tosin raivauksiakin on tehty vasta kahden edellisen kesän aikana, joten ehkäpä se vaatii vähän enempi aikaa.
Narisijalle:
– Minulla on yksi noin 40 vuotias männikkö, joka on juurikin istutettu aurauksen palteeseen. Tämä pitäisi ilman muuta harventaa HETI. PPA on yli 30. Pari kesää on kasvanut nyt ennakkoraivattuna, ja kasvaa tosi hyvin. Metsä on tosi tiheä, mutta siitä huolimatta seassa on jo muutamia tuulenkaatoja. Selkeästi näyttää siltä, että juuret eivät mene toiselle puolelle ollenkaan. Aika monissa puissa on myös mutka ensimmäisen metrin matkalla. Jotenkin näkee maalaisjärjelläkin, että istutus ei ole mennyt ihan oikein. Luulin aluksi, että turvetta on paksulti, ja sen vuoksi on tehty raju muokkaus. Mutta lapio tökkäsi saman tien karkeaan soramaahan. Puiden laatu on myös kehnohko, luontaiset kuuset näyttävät voivan hyvin. Tekisi mieleni pistää nurin koko kuvio… Mutta raskiiko sitä?
Vielä Erikssoneiden kuusikosta:
– Heillä oli muutaman vuoden päästä tilanne, jossa valtapuut olivat tulossa 1 m3 -kokoiseksi. Nyt ne olivat 27 cm rinnankorkeuden läpimitaltaan. Eli kyllä siellä kasvu on ilman muuta tukkikasvua kovalla prosentilla.
– Mielestäni metsä näyttää laadukkaalta. Tokihan siellä on pieniäkin puita seassa, joten niistä tulee vain sellua.
– Luonto on tietysti tehnyt myös karsintaa. Tätä sivutaan videolla. Lopputulemana on, että se on ”försumbart”, eli vähäistä.
Heidän metsä on kyllä erittäin puhdasta talousmetsää, ja luonnon monimuotoisuus on nolla. Metsä on niin tiheä, että oikeataan mitään kenttäkerroksen kasveja ei ole. Mutta heillä on kiistatta arvokas metsä, ja se on tullut varsin kohtuullisessa ajassa, ja kohtuullisin uudistuskustannuksin.
Itse ostan kyllä ajatuksen, että ensiharvennuksesta saatava rahamäärä on kyllä aika olematon. Pahimmillaan on viimevuosina ollut kuitupuun hinta vain 12 €/m3. Eli harvennuksesta on tullut ehkä noin 500 €/ha. Tällöin kysymys on, että olisiko ollut optimaalisempaa kasvattaa harvempana, ja jättää ensiharvennus pois? Luonnollisesti on paljon tahoja, jotka mielellään ovat sitä mieltä, että metsästä pitäisi saada paljon halpaa sellupuuta… Tilanne on hyvin oleellisesti eri, jos sellupuusta saa 30 €, kuten tilanne oli viime vuonna.
Ajattelin soveltaa näitä ajatuksiani istuttaessani vanhoille niityille kuusia. Viime kesänä jo aloittelin, ja alustava havainto on, että lähtivät hyvin kasvuun. Jospa jatkais sitä hommaa, ja laittais sen verran harvakseltaan, että seuraava hakkuu on päätehakkuu. Noin 50 vuoden kuluttua. Nämä ovat kuitenkin suht merkityksetöntä puuhastelua metsieni kasvatuksessa. Kunhan on mukava nähdä, kuinka puut lähtevät kasvamaan.
Joo, tiheältä se vaikuttaa. Mutta kuten he toteavat, tulokset puhuvat puolestaan. On hämmentävää, että 1000m3/ha saavutetaan alle 40 vuodessa. Kuten videolla sanotaan, on keskiarvoinen päätehakkuuvolyymi tuolla alueella noin 300 m3/ha. Varmassti ollaan optimaalisissa oloissa. Heidän mukaansa optimaalisuutta parantaa se, että maata ei ole muokattu istutuksen yhteydessä. Tietysti se tarkoittaa sitä, että turvetta ei ole paksulti.
He eivät myöskään laita painoa vihreän latvuksen osuudelle, ja 50% nyrkkisäännölle.
On mukavaa, että erilaisilla tavoilla voi metsiä kasvattaa. Ihmiselämä vain on perhanan lyhyt näissä kuvioissa.
Olen maininnut tästä vaihtoehdosta aikaisemminkin, itse en ole sitä (vielä) soveltanut. Youtubesta löyty ”gallringsfritt” hakusanalla esitys, jossa on kasvatettu ilman harvennuksia.
Istutustiheys on noin 1600-1700 kpl/ha. Maa on erittäin kasvuvoimainen.
Heidän metsässään on 1000 m3, ja ikää on vasta 34 vuotta.
Tämä on ihan mielenkiintoinen tapaus, ja kertoo vaihtoehtojen olemassaolosta. Heillä on hyviä syitä siihen, miksi ei pitäisi harvennushakata ollenkaan. Eli heidän pääargumentit harvennusta vastaan ovat: ajourat, juurivauriot, myrskytuhot ja kustannus (tai siis alhaisempi kuutiohinta).
Tämä ei varmasti ole patenttiratkaisu kaikkiin paikkoihin. Kun nyt mietin omia metsiäni, niin oikeastaan mulla on hämmentävän vähän kuusitaimikoita tai nuoria kuusikoita. Täällä on uudistettu männylle, vaikka joissain kohdin voisi olla oikeampi kasvattaa kuuselle. Kuusikoita on tuloillaan koivujen alle kuvioissa, joissa koivu on voittanut männyn. Suomessa olis yksi harvahko taimikko, josta KAIKKI koivut oli raivattu pois. Siellä vois varmaan kuuset odotella päätehakkuuta. Saattaa tosin tiimalasi käydä pieneksi, sitä odotellessa.
Jupelle: Kuvailet ihan hyvin metsänkasvatuksen problematiikkaa. Esittämäsi logiikan mukaisesti olen aikaisemmin laskeskellut, että optimaalisinta olisi päätehakata hyvin nuori metsä, käytännössä ilman ensiharvennusta. Eli metsä, joka olisi esim 5-10 vuotta vanhempi kuin suositeltu ensiharvennusikä.
Merkittävä tekijä tässä laskelmassa on avohakkuun suurempi kantohinta kuin harvennushakkuun. Näkyy hintaero olevan tilastojen mukaan noin 50% (eli päätehakkuulta 50% korkeampi hinta kuin harvennukselta). Tämä on myös merkittävä tekijä, joka puhuu JK -kasvattamista vastaan. Minulla ei ole kokemusta eri hakkuuvaiheiden hinnoista, olen tilastojen varassa.
Siispä vielä pelkistetty esimerkki:
40 vuotias metsä. 200 m3/ha.
1) välitön avohakkuu: Tukkia esim 40%, kuitua 60%. Tällöin tuloja tulisi esim 80m3 x 80 €/m3 + 120m3 x 25 €/m3 = 9400 €/m3. Uudistukseen vaikkapa 1500 €/m3 —> Netto noin 6500 €/ha (verojen jälkeen)
2) Harvennushakkuu 40%: kokonaan kuitua, hinta 18 €/m3. Tuloja tällöin 700 €/ha
—> Välittömien tulojen ero ”puolikypsän avohakkuun” hyväksi on noin 5800 €/ha.
Jos hakkuutulot sijoitetaan 4%:n tuotolla, kasvaa pankkitili 232 €/vuosi.
Eli otanko uudistetun taimikon + 232 €/vuosi, kun vaihtoehtona on ensiharvennettu (hoidettu) metsä. Ensiharvennettu metsä kasvanee noin 4 m3/ha jne. Jokainen voi itse tehdä näitä laskelmia. Monilla tavoin voidaan päästä suht samaan lopputulokseen.
Laskelmien lähtöarvoissa on tietysti paljon oletuksia, mikä taitaa olla hyvin tyypillistä metsäsijoituksille.