Käyttäjän Rippe kirjoittamat vastaukset
-
Parhaissa kuvioissa on metsäammattilainen määritellyt: 45v /180m3 per ha ja 35v /170m3 per ha. Nämä tuntuu kovilta luvuilta, mutta metsä on kyllä tiheää, ja silminnähden hyvin kasvavaa. Näillä kuvioilla tulee mieleen, että kuinka pitkään kannattaa kasvattaa?
Vastaavasti löytyy sitten kuvioita, joissa määritelty 40v /50m3 per ha ja 45v / 45m3 per ha.
Lienee selvää, että näin voimakkaasti poikkeavat kuviot vaativat erilaisen hoidon ja uudistamisen.
Niin, jättääkö sitten komen metsän jälkeensä, vai komean tilin saldon, on tietysti arvostuskysymys. Esimerkiksi ostamissani metsätiloissa ei ole kyllä arvostettu ”komeaa metsää”, kun perikunta on jättänyt kaiken raivaustyön tekemättä.
Toki ymmärrän sellaisiakin metsäjemmareita, jotka haluavat kasvattaa hienoa metsää, ja pitävät sitä itseisarvona. Itselläkin jostain kuvioista voisi tulla sellainen, ”ettei raski kaataa, ko on niin komea mettä.”
Joka tapauksessa mielenkiintoista on pohtia nätä juttuja, ja varmaan monella tapaa voi saada suurinpiirtein saman lopputuloksen. Ja sattumallakin on iso merkitys. Ennen melkein arvoton hieskoivikko tai haavikko voi olla metsän arvoikkaimpia osioita just nyt. Energiapuun hinnan moninkertaistuminen tasolta 5 €/m3 tasolle 30 €/m3 on merkittävä muutos. Jos tästä tilanteesta tulee pysyvä, vaikuttanee se Etelä-Lapin metsänkasvatukseen.
Terveisiä raivauspalstalta.
Mietiskelin näitä juttuja, ja annoin sahan laulaa.
Näihin ei kyllä tarvi suhtautua hirveän intohimoisesti. Ensinnäkin, ihmiselämä on aika lyhyt, jotta saa oikean metsänhoitotavan todistetuksi, itselleen tai naapurin ukolle. Toiseksi, me emme tiedä, mitkä ovat eri puulajien arvostukset tulevaisuudessa. Tai metsän arvostus ylipäänsä.
Näyttäisi tällä raivattavalla kohteellani osittain menneen uudistaminen vähän pieleen. On tehty maanmuokkaus auraamalla urat. Kaikkein tiiveimmässä koivurisukossa ei näytä olevan mäntyjä ollenkaan. Ne on joko kuolleet, tai niitä ei ole ollenkaan istutettu. Eli huonoin uudistus on kyllä sellainen, että otetaan kulut täysimääräisenä, mutta ei hyötyjä juurikaan. Näitäkin tapahtuu, näköjään.
Tästäpä tullaankin varsinaiseen asiaan. Voisiko yksi uudistamisen muoto olla pelkkä maanmuokkaus + raivaussaha. Nyt ainakin energiapuun kysyntä on ajanut koivun hintaa ylös. Tämä ei tietenkää ole mitään jk:ta. Mutta toinen jk:n pääpointeista on uudistuskulun minimointi. Ja tätä voi toteuttaa, vaikkei varsinaista jk:ta toteutakaan. Käytännössä siis voisi laskennallisesti olla edukkainta avohakkuun jälkeen jättää kaikki uudistus tekemättä, ja noin 10 vuoden kohdalla tehdä raivaussahalla puulajivalinnan. Ongelma voi tietysti olla heinittyminen, jolloin ei tule lainkaan uusia puita. Mutta uudistuskulu, esim 1000 € per ha hetkellä o, on aika iso summa 40 vuoden kuluttua. Näyttäis olevan noin 3000€, jos koroksi otetaan 3%. Eli ajatuksena siis, että inflaatio +3% olisi vaihtoehtoinen tuotto. Jo yhden prosenttiyksikön lisäys korkotekijään huonontaa vielä tätä yhtälöä dramaattisesti.
Täällä pohjoisessa ei tehdä ensiharvennusta alle 40 vuotiaille metsille. Parhaissa 40 vuotiaissa kuvioissani on puuta noin 160 m3 per ha, josta alaharvennus antaisi tuloa kait jotain 1500€ per ha. Yläharvennus houkuttaa, kun oletan sen antavan muutaman vuoden kuluttua jopa tuplat. Mutta sitten olen harsija…:-)
Niin, yksi asia mitä olen nähnyt aika vähän kommentoitavan liittyen kannattavuuslaskelmiin, nimittäin valtion maksamat tuet. Raivaamisesta voi kai saada kaksi kertaa noin 250 € per ha. Tällä on tietysti merkittävä vaikutus kokonaislaskelmaan, kun nämä tulot tulevat kierron alkupäässä. Tai ainakin siten, että käytännössä taimikonhoito ei juurikaan maksa metsänomistajalle. Itseäni nämä tuet eivät koske, joten en niitä huomioi.
Varmastikin on niin, että esimerkiksi männy suosiminen on liittynyt siihen, että männylle on ollut kysyntää. Ilmeisesti myös koivukuidulle on ollut huonosti kysyntää takavuosina. Tuosta omasta, mainitsemastani ”märähköstä männiköstä”: Se kasvaa erinomaisen hyvin, ja vesitasapaino lienee ok. Puiden laatu on silminnähden heikohko. Vahvoja oksia paljon. Tällä voin perustella itselleni, että raapaisen yläharvennuksen ja laatuharvennuksen siihen. Saan siitä varmaan noin 80 mottia per ha.
Vielä yksi merkittävä asia, mikä pitäisi muistaa koulumetsäopeissa, ja niiden soveltamisessa. Pohjoisessa ei myydä ollenkaan koivutukkia, ja käytännössä kaikki koivikot ovat kosteahkojen paikkojen hieskoivikoita. Koivusta siis kasvatetaan vain kuitua ja nykyään erityisesti energiaa.
Mielelläni perustaisin rauduskoivikon, mutta hirvien läsnäolo vaikeuttaa asiaa. Eli kun nyt valtion tukipolitiikka esimerkiksi ohjaa tietynlaiseen koivikon raivaustiheyteen, ei se välttämättä ole optimaalinen energiapuun kasvattamiseen. Esim kun minulla on kaksi vierekkäistä 8cm paksua koivua, pitäisi näistä toinen kaataa maahan. Kysymys kuuluu, miksi? Ennemmin odotan muutaman vuoden, ja otan sen energiapuuksi.
Yllä oleva kuvaus sopii ostamaani kuvioon, mikä on noin 30 -vuotias, täysin hoitamatta jäänyt lehtipuutiheikkö. Olen sen raivannut, mutta jättänyt kaikkia suosituksia tiheämmäksi, ja tietysti aliskasvuiset kuuset jättäen. Tämä toimintatapani ei täyttäisi tarkastajan kriteereitä metsänhoidosta, mutta näin haluan tehdä. Kemeran perässä touhuava metsänomistaja olisi ilmeisesti jättänyt koivuja 2000kpl per ha ja kaadellut pienet kuuset pois.
Pitkä on ketju, noin 10 000 viestiä!
Olen tuore metsänomistaja, ja tietyltä osin kallellaan jk -malliin. Kuitenkin, asiassa on hirveän monta puolta, joten yksiselitteinen se ei ole. Esimerkiksi:
– Pohjoiseen tultaessa, pienenee metsän tuotto. Tällöin uudistamiskulujen osuus kasvaa suureksi, mikä ainakin tietyillä kuvioilla kääntää vaakaa jk:n suuntaan. Minulla on pari kuviota, jotka ovat hakkuukypsässä iässä. Maaperä on kuitnkin kehnoa, soistuvaa. Puuta hehtaarilla noin 80 kiintoa. Aikasemmalla hintatasolla olisi ehkä keskihinta ollut noin 20€ per motti. Tämänpä vuoksi kuvio on jäänyt edelliseltä omistajalta hakkaamatta, sillä nettotulos avohakkuusta oli ollut 0. Nyt vois jotain energiaa sieltä hakea.
– Energiapuun hinnannousu muuttaa tilannetta varmaan jaksollisen hyväksi. Erityisesti siten, että ensiharvennuksissa voitaisiin pyrkiä vain lehtipuista saatavaan energiapuuhun. Tällöin voitaisiin uudistaminen tehdä merkittävästi pienemmällä taimimäärällä, ja siten myös pienemmällä kululla. Tietenkään tämänhetkistä energiapuun hintaa ei ole voinut ennustaa muutama vuosi takaperi, eikä sen pysyvyydestä ole takeita.
– Ongelmaksi jk:ssä näen, että huonoja puita suositaan. Tällöin tehdään käänteistä jalostusta.
– Itselläni on paljon reheviä, jopa märkiä kuvioita jotka ovat aikaisemmin uudistettu männylle. Nyt alkavat olla ensiharvennusiässä, ja alla on paljon virkeitä kuusia. Tällöin on mielestäni selvää, että jatkuvaa kasvatusta voi hyödyntää, ja muuttaa mäntymetsää vähitellen kuusikoksi. Tämä ei tietenkään sovi karuille mäntykankaille. Sisäistä korkoa kun laskeskelee, niin tulee houkuttelevaksi tehdä näille kuvioille mahdollisimman raju ensiharvennus. Ei jaksais odottaa 40 vuotta päätehakkuun kovia tuloja, vaan mieluummin maksimoida ensiharvennuksen tulo, ja ostaa sillä vaikka lisää metsää. Toisaalta, ajatus kuusittamisen vauhdittamisesta pienellä määrällä jalostettuja taimia kiehtoo kyllä.
– Välillä tuntuu, että perinteinen alaharvennusmalli ei oikein huomioi sisäistä korkotekijää, jolloin tietysti tukkipuita kannattaa kasvatella 100 vuotiaiksi, ja harvennuksissa ottaa pois halpaa kuitua. Täällä saa hehtaarin metsämaata noin 1500€:lla, joka kasvaa reilut 3 mottia per ha. Näistä voisi saada sisäiseksi koroksi noin 6%, mikä johtaa sellaiseen laskelmaan, että tukkipuun kasvattaminen ei ole se kannattavin juttu.
– Karut mäntykankaat ja toisaalta vanhat kuusikot ovat aika hankalia jk:ssa, nähdäkseni. Tällöin ei mielestäni kannata olla liian jäykkä ajattelussaan, vaan voisi suosia jonkinlaisia hybridimalleja.
Luonteeni mukaisesti olen aika kriittinen metsäntutkimuksen antamiin neuvoihin ”oikeasta metsänkasvatuksesta”. Historiallisesti on tehty monenlaisia hölmöyksiä, joten uskottavuus näissä kirjaopeissa on vähän kärsinyt.
t: Rippe