Käyttäjän T.Pihlaja kirjoittamat vastaukset
-
Omaa metsää ei ole, mutta suvun metsissä tuppaa ammattilaiseltakin välillä jäämään hiukka tiheäksi lopputulos…
Työhommissa toivoo aina, että onnistuu aina keksimään parhaan kohteeseen ja omistajan tavoitteisiin sopivan käsittelymallin… Toistaiseksi on onnistuttu ja toivottavasti jatkossakin… Mutta jossain vaiheessa se epäonnistuminenkin tulee varmasti vastaan…
Siinä Jesse on oikeessa, ettei kirjaoppineisuus riitä, vaan todellinen ammattitaito on sitä, että pystyy maalaisjärjellä soveltamaan opittua kuhunkin tilanteeseen…
Metsäarvion tarkkuus riippuu hyvin pitkälti arvioijasta, hänen ammattitaidostaan sekä motivaatiosta… Usein parhaiten arvioinnit onnistuvat muutaman vuoden työtä tehneeltä, joka ei ole päässyt ”leipääntymään”.
Vanhat konkarit arvioivat liian usein pelkästään silmällä luottaen kokemukseensa, todellisia mittauksia ei siis tehdä… Usein tällöin arvio tehdään n. 30 % alakanttiin, jotta voitaisiin olla varmoja arvion toteutumisesta… Palstaa myydessä hintapyyntö taas laitetaan reippaasti yläkanttiin, jotta Mo:lle jäisi parempi mieli, kun sai arviota enemmän, vaikka välillä ostaja hakkaisi maksamansa määrän ja kasvamaan jää vielä kunnon puusto…
Harjoittelijoilla arviot saattaa heittää mihin suuntaan tahansa… Syynä on kokemattomuus/laiskuus/liian kaavamainen toiminta…
Todellinen ammattilainen arvioinnissa on sellainen joka perustaa arvionsa todellisiin mittauksiin, jotka sijoitetaan kuviolle siten, että kuvion kaikki eroavaisuudet tulevat edustetuksi oikeassa suhteessa… Tämä on sitä todellista ammattitaitoa!
Kunnollinen arvio tietysti maksaa enemmän kuin ”sutaisemalla” tehty, mutta jokainenhan saa päättää millaista laatua haluaa ja onko se hintansa väärti! Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos arvioija ei tee mittauksia metsässä, niin arviolla voi pyyhkiä P*rsettä!
Nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa ongelmat metsästyksen osalta tulevat olemaan erilaiset… Ennustan, että jatkossa ei metsästäjiä tule olemaan riittävästi pitämään kannat kurissa… Syypäitä tähän ovat metsästäjät ja metsästysseurat, jotka eivät ole vuosiin ottaneet seuraan saati hirviporukkaan nuoria oppimaan… Kateus ja varsinkin suuria porukoita vaivaava ”militaristinen” toiminta vie harrastuksesta mielekkyyden sinälleen hyvästä harrastuksesta…
Vuosien varrella olen ollut monessa porukassa mukana ja nähnyt kehityksen pienten porukoiden leppoisasta pyynnistä isojen porukoiden militaristiseen ”pompotukseen”… Eräänseenkin seuraan maksoin isolla rahalla itseni mukaan (nylkyvajan yms.. kustannuksiin osallistuminen, jonka kyllä ymmärrän!), jossa olin mukana peräti 3 viikonloppua, kunnes sain tarpeekseni porukan sisäisestä riitelystä ja jäin pois…
Viime syksy oli ensimmäinen 26 vuoteen, etten käynyt hirvimetsällä kertaakaan, eikä tosiaankaan harmittanut… Metsästystä harrastan jatkossakin, mutta paljon pitää muuttua niin metsästyskulttuurissamme kuin omassa elämässäkin, että aloittaisin hirvenpyynnin uudelleen… Siihen saakka muistoissa säilyvät ns. vanhat hyvät ajat…
Hirvikantojen vaihtelut ovat monen asian summa… Osansa on ollut kantojen arvioinnin virheissä kuin itse metsätaloudessakin… Omasta mielestäni hirvikantojen kasvun on mahdollistanut metsätalous ja varsinkin metsänuudistaminen, joka on lisännyt hirville soveliaita laidunmaita enemmän kuin riittämiin… Kantahuiput ovat johtuneet yleensä muutamia vuosia kestäneistä virheistä hirvikannan arvioinneissa… Käytännön arvioinnista on pääosin olleet metsästäjät ”vastuussa”!
Hirviä olen itse pyytänyt yli 20 vuoden ajan ja muistissa onkin -80 hyvät hirvikannat kuin -90 luvun alun kannan notkahtaminen… Kuitenkin silloinkin hirvikanta entisillä metsästysmaillani oli kova johtuen taimikoiden suuresta määrästä… Eräänäkin vuonna lupia myönnettiin 1 kpl/seura ja useat seurat pyysivät tyhjää koko syksyn saamatta hirveä… Itsellä jahti päättyi 1 ½ tunnin jälkeen sonnin kaatoon ja itsekin näin sen lisäksi 2 muuta hirveä… Kanta vaihtelee siis pienelläkin alueella paljon elinolosuhteista riippuen… Suuren kokonaiskannan aikana hirviä löytyy kaikkialta, kun taas matalan kokonaiskannan aikana suuret alueet ovat täysin tyhjiä ja hyvillä elinalueilla (ruokaa riittävästi yms…) kanta on ylisuuri metsätalouden kannalta katsottuna…
Jatkuu….
Kysymykseen on olemassa useita vaihtoehtoja vastaukseksi, riippuen keneltä kysytään…
Riippuen teollisuuden sen hetkisestä tarpeesta, raivaamattomasta voi metsänomistaja saada saman hinnan kuin raivatusta… Tai sitten raivaamaton ei kelpaa kellekkään jos puuta on ylenmääräisesti tarjolla…
Ostomies taas saattaa laskea puun hintaa vähentämällä kustannuksia tehdashinnasta… (Tosin iso osa ns. vanhan polven ostomiehistä vetää hinnat hihastaan riippuen tilanteesta) Tällöin raivauskustannus jyvitetään kuutiohintaan riippuen kuvion poistettavan puuston määrästä… Tähän vaikuttavat mm. yrittäjän kanssa tehdyn sopimuksen ehdot…
Koneyrittäjän kannalta taas usein on tilanne se ettei raivaamattomasta saa yhtään sen enempää rahaa kuin raivatustakaan… Tosin onneksi nykyisin yrittäjätkin ovat alkaneet kiinnittää asiaan huomiota ja asia on liitetty sopimusehtoihin, joko ettei raivaamattomia tehdä tai ne hinnoitellaan esim. +30%! Raivaamattomassa kun tuotos kärsii huonosta näkyvyydestä sekä ketju/laippa rikot kasvavat potenssiin X!
Mikäli puunkäyttö vähenee jatkossa, kannattaa harkita tarkkaan ennakkoraivausta, jotta metsätalous pysyisi kannattavana… Kaikille kohteille kun raivausta ei tarvita, kun toisaalla se on välttämättömyys…
Hei…
Voisihan tuota MTK:n tilakäyntiä kysäistä Tiirolan Mikolta tai Hakkaraisen Juhalta jossain sopivassa välissä… Siis mikäli eivät tartu itse asiaan ennen sitä…
Harmittaa vieläkin kun ei päässyt tapaamiseen, mutta ompahan Elmia koettu…
Ps. Ponssessa pyörii hytti sittenkin…
Hei kaikille…
Ei ole kerennyt lukemaan palstaa taas pitkään aikaan, kun uuden paikkakunnan mukanaan tuomat työkiireet ovat työllistäneet vähän liikaakin…
Valitettavasti minun on ilmoitettava, etten pääse tällä kertaa osallistumaan tapaamiseen / mottikisaan vaikka mieli tekisikin… Tällä kertaa sattuu Ruotsiin, Elmia-messuille suuntautuva reissu päällekkäin tapaamisen kanssa… Ja se vie tällä kertaa voiton…
Kuten 6tukki edellä kertoi, niin kaikki alkaa neulasnäytteiden keruusta ja analysoinnista… Ne kertovat mahdolliset puutteet ja erikseen tilattaessa niiden mukaan voi tilata myös lannoitussuoritukset… Vakavat puutostilat voidaan myös todeta (ammattilaisen toimesta) silmämääräisesti havainnoiden…
Näytteitä analysoivat useat toimijat ja tiedot näistä löytyvät netistä tai vaihtoehtoisesti voi käyttää Mhy:n tai jonkin muun toimijan palveluita asiassa… Lannoitussuosituksen mukaan voidaan laskea tuhkan käyttö määrä (nyrkkisääntö on n.4 000 kg/ha), kun tiedetään tuhkaerän ravinnepitoisuudet…
Vastuulliset tuhkantoimittajat antavat tuhkaerän ravinnetiedot viimeistään toimituksen yhteydessä… Valitettavasti poikkeuksiakin alalla on,,,
Tuhka on tarkoitettu pääasiassa turvemaiden lannoitukseen (yli 30 cm turvetta) ja parhaimman vastineen se antaa sellaisilla turvemaapohjilla, joissa turve on pitkälle maatunutta (mustaa muraa!) Yleensä tällainen kerros löytyy (jos on löytyäkseen) n. 10 cm syvyydestä, joten lapio kannattaa ottaa metsään mukaan…
Liian usein olen saanut kuulla Pudasjärvellä ollessani metsänomistajien ja metsäammattilaisten suusta lauseen ”Ei täällä metsä kasva, eikä metsätalous kannata…”
Totta se onkin jos uudistamiset tehdään myöhässä ja ”sutaisten”, Hoitotyöt laiminlyödään tai tehdään myöhässä (kun siihen saa kemeran!)… Kuitenkin jos nämä työt tehtäisiin oikein ja oikea-aikaisesti (Kuten Osaran aukeilla on pääosin tehty) päästään korkeillakin alueilla hyviin tuloksiin… Kun vielä lisäksi hyödynnettäisiin viljavien soiden lannoituksien kautta tulevat hyödyt, niin metsätalous näyttäisi paljon valoisammalle…
Kuitenkin puunkäytön turvaamisen tulee olla lähes ykköstavoite, jotta metsätalouden kannattavuus säilyisi… Tässä on työn sarkaa paljon edessä!
Edellä olevan ymmärtäminen on mielestäni uuden tulevaisuuden alku Pudasjärveläiselle metsätaloudelle… Tätä kuitenkaan en itse tule näkemään…
Edit: Henk. kohtaiset vuodatukset poistettu!
Voe iero poeka…
Kyl mää uskallan tunnustaa, että todennäköisesti se on mä, joka ekana väsähtää… Ainakin nyky(pohja)kunnossa…
Vanha luu pesee nuoret pyrkyrit mennen tullen…