Käyttäjän Ukkopekka kirjoittamat vastaukset
-
Pelto oli mätästetty ihan tavanomaiseen tapaan ja alussa se + glyfosaatti tuntui auttavan ihan hyvin. Mutta ei tuo glyfokaan ihmeisiin pysty, sehän tappaa lehvästövaikutteisena vain ko. kesän ryönän. Tuollaisessa vuosikausia kesannolla olleessa pellossa siemenpankki on valtava ja siihenhän tuo myrkytys ei tehoa mitenkään. Yritin myöhemmin käsitellä taimivälejä niin hyvin kuin mahdollista. Ajankohta oli ihan kesäkuun alussa. Vaikka vihreää oli paljon jo näkyvissä, oletan, että valtaosa oli vielä tuloillaan ja siksikin teho jäi vaatimattomaksi.
Jos jotain positiivista yrittää keksiä, niin tulipahan harjoiteltua tämäkin. Onneksi ala on pieni ja valtaosa taimista on nyt jo heinältä karussa. Ensi kesälle on suunnitelmissa täsmäheinäys ennen juhannusta. Toivon mukaan ehdin ajoissa niin, että taimet vielä näkee.
Itsellä tuore pellon metsitys takana. Kuuselle istutettu 2022, istutus alkukesästä lämpimään maahan. Jo ensimmäisenä kesänä reilu vuosikasvu vailla heinän varjostusta, kun oli glyfosaatilla käsitelty ennen istutusta. Peltoala oli valtaosin maitohorsman valtaama, pituus liki 2 metriä. Tämä kuoli glyfolla ja tilalle tuli kaikenlaista ryönää. Ärsyttävimpänä elämänlanka tai joku vastaava liaani, joka kasvaa vaakasuoraan monta metriä ja vaikeuttaa huomattavasti liikkumista.
Taimet selvisivät hyvin ensimmäisestä talvesta. Vielä seuraava kesä 2023 oli kohtuullisen hyvä heinän kannalta, varsinkin kun ehdin/jaksoin heinätä liki koko alan. Takanurkka, joka jäi heinäämättä, kärsi selvästi varjostuksesta ja jäi jälkeen muiden kasvusta.
Seuraava kesä 2024 oli jo täysi painajainen. Eniten varjossa olleet kasvoivat vain muutaman sentin, kun parhaat liki kymmenkertaisen kasvun näihin verrattuna. Muiden kiireiden vuoksi alkukesän heinääminen/myrkytys ei onnistunut ja jälkeenpäin ajatellen sille olisi kyllä pitänyt löytää aikaa. Heti alkuun kasvussa jälkeenjääneet jäivät lisää, kasvu edelleen onnetonta täysivarjossa. Paremman alun saaneet työnsivät latvaa jo hyvin. Tyhjiä keppejä alkoi löytymään heinän sisästä, eli olivat varmaan kuolleet nauruun, jos kerran valon puute tai juuristokilpailu ei niitä tappanut.
Viime kesänä 2025 valtaosalla latva oli jo heinän tasalla, eli voiton puolella oltiin. Taimikko oli kuitenkin edelleen epätasainen ja pahiten heinällä olleet olivat edelleen selvästi muita perässä. Vaikka näitä jälkeenjääneitä on käyty erikseen ja useampaan kertaan heinäämässä eri aikoina, tuntuu, että ne eivät saa silti kunnon kasvuvauhtia päälle. Mikä sitten tarkoittaa jatkossakin heinäämistarvetta, joka muuten olisi jo ohi. Nuo alussa kunnolla heinätyt ovat muutenkin aivan eri kuntoisia; vantteria ja paksuvartisia. Kestävät lumen painon, vaikkei enää heinää. Toisin on näiden jälkeenjääneiden osalta.
Kyseessä on tukikohde, joten taimia piti mättää 2000/ha tiheyteen. Tämä vaikeuttaa oleellisesti glyfosaatin käyttöä. Vaikka taimen suojaisi ruiskuttaessa, on heti vieressä seuraava ja pitää olla tarkkana, ettei tapa niitä. Käsittelin kuitenkin pahimpia kohtia nyt viime kesänä. Ajankohta oli vaan ilmeisesti liian varhainen, sillä tulos jäi vaatimattomaksi. Pellossa oli kyllä selvästi vähemmän heinää ja siellä oli helpompi liikkua. Mutta ei se nyt silti varsinaisesti vähentänyt heinäämisen tarvetta, taimien ympäristö piti kuitenkin käydä erikseen tallaamassa.
Päätös jättää kokonaan heinäämättä onnistunee paremmin metsänpohjilla tai ylipäänsä karummilla kohteilla. Jos on yhtään rehevämpi tai niin kuin tässä vanha toistakymmentä vuotta kesallolla ollut pelto, se on suorastaan välttämättömyys. Pelkkä glyfosaatti ei sitä pelasta, ellei sitten istutuksen jälkeinen käsittely onnistu paremmin kuin itsellä. Ajankohdan osalta logiikka on sama kuin raivaussahan käyttö marraskuussa; työ on helpompaa, kun taimet näkee paremmin. Nopeamman kasvun osalta tällöin ollaan kuitenkin jo myöhässä, sillä varjostus on jo tainnuttanut nopeimman kasvun ja myöhempi työmäärä on tullut samalla varmistettua. Vähintään pitää tehdä kuitenkin edes tuo loppusyksyn heinäys, ettei kaikki kasva maata pitkin.
Jos väliin vähän asiaakin, niin kepin pituuteen kannattaa tosiaan kiinnittää huomiota; 100 cm tahtoo jäädä lyhyeksi, kun sitä joutuu kuitenkin painamaan maan sisään. Ainakin peltokohteilla 120 cm parempi, mutta lisäpituudesta ei olisi haittaa. Keppi kun jää äkkiä viidakon sisään, vaikka olisi pidempikin.
Nuo Uittokaluston kepit on nimenomaan Siekkelin sahan tekemiä. Sieltä kävin omanikin hakemassa. Olivat muistaakseni silloinkin vähän halvempia kuin uittokalulla ja postikulutkin jäi pois, kun kävi itse noutamassa. Jäi sopivasti matkan varrelle, ei ole pitkä poikkeama valtatieltä.
Oli vähän enemmän kerralla pellon metsitystä ym. niin tuli hankittua noita keppejä iso läjä. Liotin maata päin menevät päät tervaämpärissä, ilmeisesti auttoi, sillä suurin osa muutaman vuoden kuluttua kerätyistä kepeistä oli kovia myös maan sisällä olleen pään kohdalta. Keräsin tosiaan ehjät kepit talteen heti, kun taimet oli heinältä karussa. Nämä ovat edelleen käyttökelpoisia ja niillä voi kepittää vielä toisen kierroksen. Sen jälkeen tuskin on paljoa kerättävää.
Testailin jossain kohtaa myös omien keppien tekoa. Jos ei ole hyvää aihiota, niin en kyllä enää siihen hommaan rupea. Ja mitään vesakkokeppejä ei ainakaan kannata kyhätä. Jos on ylimääräisenä esim. sopivaa sahauksesta jäänyttä rimaa, niin niistä toki voi kepit tehdä, voi tulla kohtuullisella vaivalla. Kastaa päät nipuissa maaliämpäriin, niin ei tarvitse sutia yksitellen.
Tällä kokemuksella ehdoton suositus kepitykselle, varsinkin pellon metsityksessä ihan ehdoton.
Itsellä taas ei ollut oma vika kuin kerran-pari alussa. Korkki saattoi jäädä huonosti, jos oli mujua välissä tai ei laittanut pikalukkoa kunnolla.
Korkin saa pohjaan ja linkun auki, kun pyörittää aukipäin samalla kun painaa pohjaan. Ja sitten kiinni kun on varmasti pohjassa. Kun tekniikan oppii, menee kiinni vaikka silmät sidottuna, ei tarvitse tutkia kohdistusviivoja. Mutta ei tosiaan pysy kiinni vaikka mitä tekisi. Liimaamista en ole vielä kokeillut.
Olen melko varma, että korkin suunnittelija löytyy aikanaan sieltä lämpimältä puolelta, sen verran moni sahuri on hänet sinne toivotellut.
Pari vuotta jaksoin taistella itsestään avautuvan öljykorkin kanssa. Tein kaikki temput mitä neuvottiin; vajaatäyttö, korkin puhdistus ja mitä lie muuta, mutta lopputulos silti sama. Sitten kerran korkki lensi kankaalle, kun oli ollut auki ilman että huomasin. Uusi korkki on kestänyt jostain syystä paremmin paikoillaan. Mutta sekin avautuu välillä.
Olen ollut huomaavinani, että itsestään avautuminen on todennäköisempää, kun karsii tiheäoksaisia kuusia tai ylipäänsä kuusia. Ilmeisesti oksat osuu korkkiin, kun välillä olen huomannut sitäkin, että korkin pikalinkku on pystyssä, mutta korkki ei ole vielä auki. Bensatankin korkki on pysynyt kiinni, siihen ei tunnu mikään vaikuttavan.
Olisiko johtopäätös tästä, että korkeissa on eroja, eli kannattaa kokeilla uudella korkilla, kun eivät paljoa maksa. Siihen lisäksi tuo vajaa täyttö ja korkin ajoittainen puhdistaminen. Ja niin kuin itselläni, ottaa tavaksi vilkuilla aika ajoin korkkia. Jos jostain löytyy tähän käypäinen tavallinen korkki ilman mitään linkkuja, niin vinkatkaa.
Mikä siinä on, että mönkijä herättää niin suuria (vastustavia) tunteita? Ei voi onnistua puunkorjuu mönkijällä, kun ei itseltäkään onnistunut. Eikä ainakaan voi olla kannattavaa. Jostain syystä se on sitten tehokasta ja kannattavaa, kun käy traktorin juontokouralla puut yksitellen noukkimassa?
Jutun yrittäjä kertoo tekevänsä monenlaisia hommia kalustollaan ja mitä ilmeisimmin kannattavasti, kun firma on vielä pystyssä. Oletettavasti ei ole ainakaan heti nurin menossa, kun on nimellään ja naamallaan asiasta lehdessä kertomassa. Ja eihän tuossa edes väitetä, että mönkijä olisi mitenkään kaikkivoipainen. Sen puutteet tunnistetaan ja sitä käytetään sille sopivilla kohteilla.
Kannattavuus yritystoiminnassa on kai kiinni siitä, että osaa laskuttaa työstään riittävästi. Ja jos maksaja löytyy korkeammalle taksalle, niin sillähän siitä selvitään. Keskusteluissa vedotaan aina johonkin 6 euron ajotaksaan, joka on ollut tällä tasolla viimeiset 30 vuotta. Samaan aikaan lehdissä kirjoitetaan yleisesti, että koneketjut on hätää kärsimässä, kun eivät voi laskuttaa riittävästi.
Hiljattain kävelin erään pellolle istutetun kuusikon läpi. Oli juuri tehty enska ja lopputuloksena (yli-)leveät ajourat pirstoo kuusikkoa. Urien viereltä on hakattu reilusti ja keskellä kasvaa harventamaton tupsu. Mielessä kävi, että millainen tuotos tälläkin kuusikolla olisi ollut, jos urat olisi avattu vasta kakkosharvennuksessa. Vanha isäntä on aikanaan istuttanut kuuset säntillisesti palteisiin ja enskassa sitten runnellaan koko metsä. Varmastikin tilanne korjaantuu, kun kasvu kiihtyy. Uranreunapuiden kasvu paikkaa tilannetta jonkin verran, mutta olisi kyllä hauska tietää, että korjaako riittävästi. Vaikea kai tuota on muuten verrata kuin tehdä vertaileva tutkimus vierekkäisillä kuvioilla.
Istutin koivut yksisiipisen auran palteeseen. Kaksi kesää piti heinätä sitten olivat jo heinältä karussa. Taimet oli kyllä tosi hyviä, vain 10 cm piiskoja isolla paakulla. Liekö siinä selitys, mutta joka tapauksessa jäätävä kasvu näillä on. Taisi olla viides kasvukausi nyt ja pisimmät jo n. 5 m pitkiä.
Laitoin glyfosaatin ennen istutusta. Ainakin yksivuotiset kuoli, mutta kyllä sitä heinää on riittänyt myrkytyksestä huolimatta. Auttoi hyvin ainakin ensimmäisenä kesänä, pienentäähän se juuristokilpailua ainakin. Ja boorin laitoin varmuuden vuoksi, siitä on näillä kulmilla pula joka paikassa.
Viime keväänä kävin katsomassa talvella kaatuneita kuusia. Runkojen päällä oli jo purukasat, eli kirjanpainajat olivat jo saapuneet. Huomion kiinnitti rungon pinnalla kipittävä musta-valko-puna-värinen muurahaisen näköinen ötökkä. Tarkempi selvittely paljasti, että kyse on muurahaiskuoriaisesta, joka on kirjanpainajan luontainen vihollinen.
Olin aikeissa laittaa karatea tai vastaavaa rungoille, mutta se olisi tappanut samalla nämä kuoriaiset. Päätin sittenkin olla tekemättä mitään ja seurata tilannetta. Rungot kuivuivat kesän aikana. Uusia tuhoja ei ollut todettavissa viereisissä pystyssä olevissa kuusissa.
Tässä tapauksessa kaatuneita runkoja oli vain muutamia. Jo aiemmin alueella on muutamia kuusia kuivanut pystyyn. Kuuset on osin liian karulla kasvupaikalla, joten tämäkin voi olla osasyy niiden kuivamiseen. Kirjanpainajan reiät toki löytyi myös näistä pystypuista, joten näiden iskeytyminen oli sitten varmaan se viimeinen niitti. Alueella on ollut aiempina vuosina tuulituhoja, joten maalahopuuta ja konkeloa on lähellä reilusti. On siis varmaan hyvä elinympäristö myös muurahaiskuoriaiselle.
Luonto hakee tasapainoa ötököiden välillä. Kuoriaiset ovat ilmeisesti ehtineet koota rivejään jo aiempien tuulenkaatojen seurauksena lisääntyneitä kirjanpainajia vastaan. Nyt niitä oli sitten jo heti keväällä syömässä kirjanpainajia. Mielenkiintoinen havainto pieneltä alueelta, vaikea sanoa, onko tällä laajempaa merkitystä. Nyt runkoja oli vain muutama, joten oli helppo olla tekemättä mitään. Eri asia tietty, jos tuho on laajempi. Jatkossa polttopuuta kerätessä pitää kyllä varmuuden vuoksi jättää osa lahopuusta keräämättä.