Käyttäjän Ukkopekka kirjoittamat vastaukset
-
Oli vähän enemmän kerralla pellon metsitystä ym. niin tuli hankittua noita keppejä iso läjä. Liotin maata päin menevät päät tervaämpärissä, ilmeisesti auttoi, sillä suurin osa muutaman vuoden kuluttua kerätyistä kepeistä oli kovia myös maan sisällä olleen pään kohdalta. Keräsin tosiaan ehjät kepit talteen heti, kun taimet oli heinältä karussa. Nämä ovat edelleen käyttökelpoisia ja niillä voi kepittää vielä toisen kierroksen. Sen jälkeen tuskin on paljoa kerättävää.
Testailin jossain kohtaa myös omien keppien tekoa. Jos ei ole hyvää aihiota, niin en kyllä enää siihen hommaan rupea. Ja mitään vesakkokeppejä ei ainakaan kannata kyhätä. Jos on ylimääräisenä esim. sopivaa sahauksesta jäänyttä rimaa, niin niistä toki voi kepit tehdä, voi tulla kohtuullisella vaivalla. Kastaa päät nipuissa maaliämpäriin, niin ei tarvitse sutia yksitellen.
Tällä kokemuksella ehdoton suositus kepitykselle, varsinkin pellon metsityksessä ihan ehdoton.
Itsellä taas ei ollut oma vika kuin kerran-pari alussa. Korkki saattoi jäädä huonosti, jos oli mujua välissä tai ei laittanut pikalukkoa kunnolla.
Korkin saa pohjaan ja linkun auki, kun pyörittää aukipäin samalla kun painaa pohjaan. Ja sitten kiinni kun on varmasti pohjassa. Kun tekniikan oppii, menee kiinni vaikka silmät sidottuna, ei tarvitse tutkia kohdistusviivoja. Mutta ei tosiaan pysy kiinni vaikka mitä tekisi. Liimaamista en ole vielä kokeillut.
Olen melko varma, että korkin suunnittelija löytyy aikanaan sieltä lämpimältä puolelta, sen verran moni sahuri on hänet sinne toivotellut.
Pari vuotta jaksoin taistella itsestään avautuvan öljykorkin kanssa. Tein kaikki temput mitä neuvottiin; vajaatäyttö, korkin puhdistus ja mitä lie muuta, mutta lopputulos silti sama. Sitten kerran korkki lensi kankaalle, kun oli ollut auki ilman että huomasin. Uusi korkki on kestänyt jostain syystä paremmin paikoillaan. Mutta sekin avautuu välillä.
Olen ollut huomaavinani, että itsestään avautuminen on todennäköisempää, kun karsii tiheäoksaisia kuusia tai ylipäänsä kuusia. Ilmeisesti oksat osuu korkkiin, kun välillä olen huomannut sitäkin, että korkin pikalinkku on pystyssä, mutta korkki ei ole vielä auki. Bensatankin korkki on pysynyt kiinni, siihen ei tunnu mikään vaikuttavan.
Olisiko johtopäätös tästä, että korkeissa on eroja, eli kannattaa kokeilla uudella korkilla, kun eivät paljoa maksa. Siihen lisäksi tuo vajaa täyttö ja korkin ajoittainen puhdistaminen. Ja niin kuin itselläni, ottaa tavaksi vilkuilla aika ajoin korkkia. Jos jostain löytyy tähän käypäinen tavallinen korkki ilman mitään linkkuja, niin vinkatkaa.
Mikä siinä on, että mönkijä herättää niin suuria (vastustavia) tunteita? Ei voi onnistua puunkorjuu mönkijällä, kun ei itseltäkään onnistunut. Eikä ainakaan voi olla kannattavaa. Jostain syystä se on sitten tehokasta ja kannattavaa, kun käy traktorin juontokouralla puut yksitellen noukkimassa?
Jutun yrittäjä kertoo tekevänsä monenlaisia hommia kalustollaan ja mitä ilmeisimmin kannattavasti, kun firma on vielä pystyssä. Oletettavasti ei ole ainakaan heti nurin menossa, kun on nimellään ja naamallaan asiasta lehdessä kertomassa. Ja eihän tuossa edes väitetä, että mönkijä olisi mitenkään kaikkivoipainen. Sen puutteet tunnistetaan ja sitä käytetään sille sopivilla kohteilla.
Kannattavuus yritystoiminnassa on kai kiinni siitä, että osaa laskuttaa työstään riittävästi. Ja jos maksaja löytyy korkeammalle taksalle, niin sillähän siitä selvitään. Keskusteluissa vedotaan aina johonkin 6 euron ajotaksaan, joka on ollut tällä tasolla viimeiset 30 vuotta. Samaan aikaan lehdissä kirjoitetaan yleisesti, että koneketjut on hätää kärsimässä, kun eivät voi laskuttaa riittävästi.
Hiljattain kävelin erään pellolle istutetun kuusikon läpi. Oli juuri tehty enska ja lopputuloksena (yli-)leveät ajourat pirstoo kuusikkoa. Urien viereltä on hakattu reilusti ja keskellä kasvaa harventamaton tupsu. Mielessä kävi, että millainen tuotos tälläkin kuusikolla olisi ollut, jos urat olisi avattu vasta kakkosharvennuksessa. Vanha isäntä on aikanaan istuttanut kuuset säntillisesti palteisiin ja enskassa sitten runnellaan koko metsä. Varmastikin tilanne korjaantuu, kun kasvu kiihtyy. Uranreunapuiden kasvu paikkaa tilannetta jonkin verran, mutta olisi kyllä hauska tietää, että korjaako riittävästi. Vaikea kai tuota on muuten verrata kuin tehdä vertaileva tutkimus vierekkäisillä kuvioilla.
Istutin koivut yksisiipisen auran palteeseen. Kaksi kesää piti heinätä sitten olivat jo heinältä karussa. Taimet oli kyllä tosi hyviä, vain 10 cm piiskoja isolla paakulla. Liekö siinä selitys, mutta joka tapauksessa jäätävä kasvu näillä on. Taisi olla viides kasvukausi nyt ja pisimmät jo n. 5 m pitkiä.
Laitoin glyfosaatin ennen istutusta. Ainakin yksivuotiset kuoli, mutta kyllä sitä heinää on riittänyt myrkytyksestä huolimatta. Auttoi hyvin ainakin ensimmäisenä kesänä, pienentäähän se juuristokilpailua ainakin. Ja boorin laitoin varmuuden vuoksi, siitä on näillä kulmilla pula joka paikassa.
Viime keväänä kävin katsomassa talvella kaatuneita kuusia. Runkojen päällä oli jo purukasat, eli kirjanpainajat olivat jo saapuneet. Huomion kiinnitti rungon pinnalla kipittävä musta-valko-puna-värinen muurahaisen näköinen ötökkä. Tarkempi selvittely paljasti, että kyse on muurahaiskuoriaisesta, joka on kirjanpainajan luontainen vihollinen.
Olin aikeissa laittaa karatea tai vastaavaa rungoille, mutta se olisi tappanut samalla nämä kuoriaiset. Päätin sittenkin olla tekemättä mitään ja seurata tilannetta. Rungot kuivuivat kesän aikana. Uusia tuhoja ei ollut todettavissa viereisissä pystyssä olevissa kuusissa.
Tässä tapauksessa kaatuneita runkoja oli vain muutamia. Jo aiemmin alueella on muutamia kuusia kuivanut pystyyn. Kuuset on osin liian karulla kasvupaikalla, joten tämäkin voi olla osasyy niiden kuivamiseen. Kirjanpainajan reiät toki löytyi myös näistä pystypuista, joten näiden iskeytyminen oli sitten varmaan se viimeinen niitti. Alueella on ollut aiempina vuosina tuulituhoja, joten maalahopuuta ja konkeloa on lähellä reilusti. On siis varmaan hyvä elinympäristö myös muurahaiskuoriaiselle.
Luonto hakee tasapainoa ötököiden välillä. Kuoriaiset ovat ilmeisesti ehtineet koota rivejään jo aiempien tuulenkaatojen seurauksena lisääntyneitä kirjanpainajia vastaan. Nyt niitä oli sitten jo heti keväällä syömässä kirjanpainajia. Mielenkiintoinen havainto pieneltä alueelta, vaikea sanoa, onko tällä laajempaa merkitystä. Nyt runkoja oli vain muutama, joten oli helppo olla tekemättä mitään. Eri asia tietty, jos tuho on laajempi. Jatkossa polttopuuta kerätessä pitää kyllä varmuuden vuoksi jättää osa lahopuusta keräämättä.
Nyt kun Petkeles kysyi, niin isäni kyllä muisti. Vieläkin on ihan kiitettävä varasto jäljellä. Ja nyt kun sitten kielsivät loisteputkien valmistamisen, niin noudatin vanhaa kaavaa ja hain varaston hyllylle näitäkin.
Kannattiko? Vanhan hankintahinta on vähintään puolet halvempi kuin korvaavien ledihärpäkkeiden. Talli on nyt 10 v vanha ja yhden loisteputken olen vaihtanut. Pihavaloiksi laitoin ledit ja niihin kaikkiin on jo vaihdettu uudet lamput. Viimeisen takuuruljanssin jälkeen sain maahantuojan mukaan parhaat markkinoilla olevat lamput. Niistä on nyt jo melkein puolet vaihdettu, parin vuoden sisään. Kertokaa minulle, missä kohtaa maailma pelastuu ja rahaa säästyy? Ei auta, että sähkössä säästää, jos kuitenkin joutuu jatkuvasti ostamaan uusia lamppuja. Ja jos muutenkin lämmittää sähköllä, niin mitä väliä on sillä, että tekeekö lämmön lampulla vai patterilla. Esim. hehkulampulla hyötysuhde on muistaakseni alle 10 %, ts. oikeammin kyse on lämpöpatterista, joka tuottaa valoa siinä sivussa.
Jotta ei menisi ihan kokonaan ohi aiheen, niin kyllä tuo vanhan ja idioottivarman tekniikan suosiminen on muillakin osa-alueilla hermojen ja rahan säästön kannalta aivan ehdoton valinta. Vian ilmaantuessa voi yrittää korjata itse ilman, että joudut viemään huoltoon. Ja sitten jos vielä sattuu epärehellinen (=myyntihenkinen) liike, niin juuri tässä tapauksessa korjaaminen tulisi niin kalliiksi, että uuden hankkiminen tulee edullisemmaksi. Ja niitähän on tuossa hyllyssä..
2 ha on tosiaan verottajalla rajana kiinteistöverolle. Sen alittava tulkitaan kiinteistöksi, josta on maksettava veroa. Mutta ei se tilakohtainen raja ole. Kunhan on vaan jotain metsää yli sen 2 ha, niin voi hakea vapautusta kiinteistöverotuksesta näiden pikkukiinteistöjen osalta. Tästä siis ihan omaa kokemusta, kun pari pientä kauppaa tein. Jos kiinteistöllä on rakennuksia, niin silloin on mahdollista eritellä pihapiiri/joutomaa erikseen ja kiinteistövero sitten maksuun vain tältä osin. Näin on toimittu yhdellä kiinteistölläni. Ts. ei ole mikään pakko erikseen lohkoa tuosta mitään tonttia. Laittaa vaan verottajalle vaatimuksen selvityksineen. Ja kannattaa vaikka ihan soittaa, pääsääntöisesti palvelu on hyvää, kun saa asiantuntijaa langan päähän.
MT 19.2.2023:
Marraskuussa teollisuus maksoi tuodusta koivukuitupuusta rajalla 109 euroa kuutiometriltä.
Koivukuitupuun vientihinta pysyi 40–50 eurossa kuutiolta Venäjän aloittamiin sotatoimiin asti. Vielä vuosi sitten eli viime vuoden helmikuussa sen vientihinta oli 44 euroa kuutiometriltä.
Marraskuussa viedystä koivukuitupuusta maksettiin 66 euroa kuutiometriltä.
Marraskuussa eniten vietiin mäntykuitupuuta, jonka vientihinta nousi 85 euroon kuutiolta. Vientihintojen vaihtelusta kertoo, että lokakuussa mäntykuitupuusta maksettiin rajalla 64 ja syyskuussa 98 euroa kuutiolta.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/6f89af3e-7e3f-4e47-83a1-57b565ac4551
Noita vientihintoja kun katsoo, niin ero sisämaan hintoihin on huomattava. Ts. tuossa olisi jo varaa vähän maksaakin puun kuljetuksesta. Kyllä tässä varmaan pitää tukinuittoon ryhtyä. Nyt kun myyjät ymmärtäisivät vähän laajemmin jarrutella puukauppoja, niin pakosti alkaa hinnat joustamaan.