Käyttäjän Veli-Jussi Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Hirvistä aiheutuu 17 eri vahinkolajia, joiden yhteinen kustannus on toista miljardia.
Metsien kasvu pysyy luokkaa 20 % alemmalla tasolla kuin ilman hirvieläimiä. Kuusettuminen ja 5 milj. tn latvojen ja kasvukerkkien syönti vaikuttaa merkittävästi.
20 % metsien kasvun arvosta on jo 800 miljoonaa. Loppu tulee muista tuholajeista.
Sitoutuva hiili 20 % runkopuuta. 70 % menee maan alle ja osansa menee oksiin.
Jos osaat kasvattaa runkopuut tukiksi korkealla prosentilla, tienaat hiilen sidonnasta.
Uusraihnaisuus, ”väsyminen”, paapova yhteiskunta (nätisti sanottuna: kannustinloukut), osaamattomuus ja laiskuus aiheuttavat huonon metsänhoidon kautta maaseudulle, teollisuudelle ja yhteiskunnalle jättitappiota.
Metsäosaamisen koulutus on menossa ihan kiville, eikä kunnon osaajia tule enää läheskään tarpeeksi mistään kouluista.
Meidän kartanossa jatkuvaa kasvatusta eli harsintahakkuita tehtiin lähes koko 1800-luku.
Isoisä lopetti sen 1908 isännäksi tultuaan, mutta 1980-luvulle asti on jälkiä paikkailtu. Metsänhoitaja isäni jälkeen olen pannut tuulemaan ja nostanut kasvun 4900 m3:sta nykyiseen yli 9000 m3:oon. Se on lisäksi kiihtymässä yli 12.000 m3:oon seuraavan 20 v aikana.
Keinoina on rotutaimet 1200/ha, aluksi pallekyntö ja viim. 30 v. ajouraojamätästys suurine 400 l mättäineen, erittäin aikainen ja huolellinen taimikonhoito (oksasaksi – kantomyrkkysieni- menetelmällä) valtapuiden pitäminen koko ajan täysilatvuksisena 600 – 400 – 200 r/ha tiheyksillä sekä B-, N- ja tuhkalannoitukset.
Jatkuva kasvatus on kuin hyvän metsänhoidon ja metsän taloustuoton irvikuva, jossa laiminlyödään kaikki järkevät elementit.
Kyllä huipputehokkaaseen uudistamiseen kannattaa panna 1500 € kulut/ha, kun sillä saadaan 10.000 – 20.000 € suuremmat hakkuutulot ja vielä nopeammin. ks artikkelit: vessi.eu.Ylitiheys on maan märkyyden (ojien perkauksia ei tehdä) kanssa suurin kasvatusmetsän kasvun heikentäjä. Muita ovat yläharvennus eli parhaiden puiden poisto, väärä puulaji, boorin puute ja vajaatuottoisiksi rappeutuneiden metsien seisottaminen.
Kun hyväkasvuinen ja järeä kasvatusmetsä (300-400 r/ha) sulkeutuu, kasvu hidastuu nopeasti. Silloin on järkevää tehdä ns. ”suoperharvennus”, jossa jätetään vain 200 parasta r/ha. Ne ottavat vielä kovan kasvuspurtin ja tulevat yllättävän nopeasti luokkaan 2 m3:n puiksi, joissa lähes kaikki kasvu on tukkikasvua. Halpa kuitupuu kutistuu yhteen pieneen latvapölliin. Tätä keskimäärin 7 m puuvälein olevaa metsää voi kasvattaa vielä vuosikymmeniä ja kasvuakin tulee mukavasti (8-12 m3/ha/v) jos on osattu pitää latvukset pitkinä ja ojat kunnossa.
Ennallistaminen esitetyssä muodossa on humpuukia.
Järkevää ennallistamista olisi istuttaa Suomessa ja maailmalla metsä takaisin hävitetyille paikoille. Lähes käyttämättömiä ns. laitumia on maailmassa pilvin pimein. Suomessakin erilaisia laita-alueita ja peltoheittoja satoja tuhansia hehetaareita. Myös pusikoituneet hylätyt pellot tulisi heti perata, ojittaa, mätästää ja iastuttaa kunnon taimille.
Monin paikoin hirviongelma pitäisi ensi hoitaa pois.
Ei ole mitään järkeä, että joitakin päkättäjiä varten pidetään laajat alat autiona. Jos niihin joku taimi eksyykin, päkättäjät syövät ne heti pois.
Tuntuu, että maalaisjärki on vaihtunut uustyperyyteen ja uusavuttomuuteen.
Järkevän maailman aikaan ojien tukkiinen oli vakavaa haitantekoa.
Märkä maa ei kasva juuri mitään.
Mitä järkeä on vesittää ravintorikkaita kosteikkoja, joilla voisimme kasvattaa puuta tehokkaasti. Saman logiikan mukaan peltoja ja puutarhoja pitäisi jättää hoitamatta ennallistamisen nimissä.
Puukuiduilla voisimme rakentaa vihreää siirtymää eli korvata fossiilisiä sementtiä, vaatekuituja ja muoveja ja lämmittää kestävästi.
Tietenkin meillä pitää olla sen verran kosteikkoja, että niissä elävät lajit säilyvät. Siihen tarvita miljoonia hehtaareita. Kyllä kansallispuistot riittävät.
Ympäristöromantiikalle on tyypillistä, että siinä ei esitetä ihmisen aiheuttaman vakavinta luontomuutosta, eli Euroopan laajojen metsättömien joutoalueiden (entisiä laitumia) metsittämistä. Ihminen on hävittänyt metsää miljoonia neliökilometrejä myös Euroopassa.
Suomessakin meillä on pusikoitumassa erilaisia reuna- ja laiminlyötyjä alueita satoja tuhansia hehtaareita, joilla voisi ja pitäisi kasvaa hyvin hoidettua metsää hiiltä sitomassa ja kestävää raaka-ainetta tuottamasta.
Maailmassa on valtava tarve löytää kestäviä energiamuotoja superkiireelliseen vihreään siirtymään ilmaston pelastamiseksi. Puu on tällä hetkellä ylivoimaisesti paras. Mitään kalliita rahaa ja investointeja vaativia toimia ei tarvita. meidän vain pitäisi tulla järkiimme.
Suomen ympäristöromantiikka puun tuotannon rapauttamiseksi toimii juuri tätä arvokasta tavoitetta vastaan.
Lajien harvinaistuminen johtuu pääasiassa teollisten kemikaalien aiheuttamasta hormonihäirinnästä (myös ihmisella), ei metsänhoidosta.