Konenäkö asia tulee ajankohtaisesti vasta siinä vaiheessa kun korjuukustannukset alkavat muodostumaan ongelmaksi. Olin 1996 Argentinan Buenos Airesissa latinalaisen amerikan metsäasioita käsittelevässä seminaarissa. Kahvitauolla jutustelin samssa pöydässä olevan brasilialaisen metsäpäällikön kanssa. Olin siihen aikaan Nokka – Profi metsäkoneiden myyntihommissa. Hänellä oli tuhat miestä töissä. Metsureita. Ynnäiltiin siinä servettiin, että tarvittaisiin 20-30 Profia hoitamaan 1000 miehen työt.

Riipaisin tarjousluonnoksen jantterille. Miestyön hinta oli muutaman dollarin päivässä – – eli siinä mielessä ei kiinnostanut niinkään – mutta se, että selviäisi paljon vähemmällä selvittelyllä ja sählingillä. 1000 ukkoa kun majoitetaan johonkin sademetsän reunaan, niin saavat kuulemma aina viinaa käsiinsä ja tappelevat ja tappavat vihastuksissaan toisiaan. Ovat eri heimoista – ja kiivasluonteisia. Moto olisi minimoinut miestappojen määrää.
Sittemmin asiaa tuumittuani, samat seikathan ne ovat meilläkin ajaneet motohommiin. Voi vain kuvitella jos nykymotokuskeja ahdettaisiin korpeen – 1000 miehen leiriin – ja jostain siihen kulkeutuisi viinaa 🙂 Tappeluhan siinä tulisi. Sahamerkeistä. – – Ensi syksynä on tuossa lajissa simulaattori taas Jämsänkoskella – Metkossa 🙂

Puusto pienenee – leimikon koot 500 motin luokkaa. Siitä voi jokainen ynnätä mikä ero on tehdäänkö savotta liki miljoonan koneketjulla vai alle puolen millin.
Tällä hetkellähän isot design taideteokset – muotoilupalkitut koneet ovat osa metsäjättien imagon rakentamista. Nerokkaasti hoidettu – edullisesti, siis metsäjättien taholta. Onneksi aina on riittänyt innokkaita tulijoita, joilta ei investointirohkeutta puutu. 30-40 maatilaa lopettaa joka viikko – tulijoita ja koneella ajamisen taitajia kyllä riittää. Tässä mielessä konenäkö ei ole ajankohtainen. Luulenpa, että konenäön esiinmarssi alkaa toiselta mantereelta. Toivotaan, että kotimaiset teknologiatalot pysyvät ajanhermolla.