Nämä palstat olivat jakokunnan yhteistä omaisuutta, ne perustettiin isojaon tai uusjaon yhteydessä. Ne oli tarkoitettu jakokunnan tilojen yhteiseen käyttöön. Niitä oli erilaisia:
– Turvepalstat, olivat kuiviketurpeen nostoa varten, myöhemmin myös polttoturpeen nostoon. Suopalstalla saattoi olla myös hyvin maatunutta turvetta, jota ajettiin savisille pelloille multavuuden lisäämiseksi.
– Soran ja hiekan ottopaikat. Rakentamine, pihat ja tiet
– Savenottopaikat. Tiilien teko ja maanparannusaine turvemaille.
– Rakennuskivien ottopaikat
– Yhteiset venevalkamat.
– Jopa joku keinukallio saatettiin rajata yhteiseksi alueeksi.
Tyypillistä näille oli että ne olivat pieniä länttejä. Niiden piti olla lähellä, koska kuljetuskeinona oli hevonen. Jossain päin saatettiin käyttää vesikuljetustakin, kertokoon joku muu siitä.
Nykyisin niillä ei yleensä ei ole mitään merkitystä, jotain yhteistä venevalkamaa lukuunottamatta.
Kun ne ovat jakokunnan yhteisiä, niin niiden luovuttaminen, sille tilalle, jonka sisällä ne ovat ei ole kovin yksinkertaista. Vaatii jakokunnan kokouksen, kuten vesijättöjen luovutuskin. Näillä jakokunta ei yleensä rikastu, toisin kuin vesijättömaiden luovutuksista saatavilla korvauksilla. Jos jakokunnalle jää rahaa kassaan se jaetaan tiloille. Tässä jaossa kai kaivellaan entivanhoja manttaaliosuuksia vielä esille.
Muistan kyllä kun 40-50 lukujen taitteessa haettiin tuollaiselta yhteiseltä soranottopaikalta soraa pihaan ja tielle. Siellä se paikka nyt puskittuu naapurin metsän keskellä.
Terveisin Korpituvan Taneli