Isot metsäyhtiöt saattavat vaatia sopimuksissaan urakoitsijan kalustolta tiettyä uutuutta. Syitä voivat olla esimerkiksi imagon ylläpito tai puuntoimitusvarmuus, mutta kyllä tämä minusta hieman ongelmallista on. Esimerkiksi puuntoimitusvarmuuden pystyisi hoitamaan sopimusteknisesti muutenkin, ja yrittäjä saisi järjestää työnsä miten parhaiten näihin toimituksiin pääsee, esimerkiksi pitämällä useampia vanhempia koneita varalla. Nyt puututaan aika lailla yrittäjän vapauteen, ja voidaan kyseenalaistaa, ovatko monet pienet 1-2 koneen yrittäjät aidosti yrittäjiä ollenkaan, vaiko metsäyhtiöiden palkkatyössä yrittäjäriskillä. Metsäkoneyritysten kannattavuus on valitettavan huonoa, keskimäärin 0-1,5 % välillä on tuottona sijoitetulle pääomalle liikuttu viime vuosina. Tämä on vähemmän kuin että samat rahat olisi kiinni vaikka metsäsijoituksissa.

Ainoastaan isommat yritykset pystyvät joten kuten ylläpitämään kannattavuutta, en johtuuko siitä että pystyvät sopimaan järkevämmin metsäyhtiöiden kanssa vai vain muuten tehokkaammasta toiminnasta isommasta yrityksessä. Suomen top 6 yritystä (21-54 konetta) pääsevät yhtä lukuun ottamatta liiketuloksessa 6-8 prosenttiin. Tämäkään ei ole vielä hyvää luokkaa, vasta 10 % olisi.