2017 levitin Tricoa ensimmäisen kerran männyn taimikoihin reppuruiskulla. Kuten vanhasta viestistä kävi ilmi, niin ihan nikotelematta reppuruiskun läpi mennyt. Seuraavana vuonna homma sujui ilman ongelmia, kun laimensin liuosta hieman. Aine muutoinkin vaikutti ohuemmalta, kuin ensimmäisellä kerralla. Ihan viime tippaan syksyllä ei levitystä kannata jättää, koska kosteus/neulasissa oleva kaste heikentää tarttuvuutta oleellisesti.

Reppuruiskulla homma sujuu ”helposti ja nopeastikin”(maastosta tietysti riippuen). Omana strategiana on ollut suojata taimikon keskeltä taimia n. 1600 r/ha tiheydeltä. Pienemmissä taimissa ihan latvaan ja isommissa pariin sivuoksaan/runkoon, joiden voisi otaksua joutuvan hirven suuhun. Taimiston reunoilta suojaan tiheämmän vyöhykkeen, jonka toivon käännyttävän tuholaisen jonnekin muualle syömään.

Ainakin tähän mennessä aine on tepsinyt ja tuhoilta on vältytty, mutta toki kustannuksiakin on syntynyt. Tehoa kuvannee parhaiten se, että eräänä talvena 3 hirveä oli makuulla suojatussa taimikossani, mutta tarpoi metrisessä hangessa naapurin taimikkoon aterioimaan.

Muita kokeiltuja konsteja on saippuakarkotteet. Yhtenä vuonna toimivat, mutta toisena vuonna uusillakaan saippuoilla ei ollut mitään merkitystä. Rhy:ltä ilmaiseksi saatua keltaista muovinauhaa on tullut myös vedettyä taimikoiden ympärille. Niillä saa kyllä satunnaiset kulkuhirvet ohjattua jonnekin muualle, mutta hirvikarjaa tuskin pidättelee. Nauha on aika nopeaa asentaa maastoon, mutta edellyttää säännöllistä tarkastusta talvella jotta lumi ei paina nauhaa maahan, vaan nauha lepattaa ja heiluu tuulessa. Kestänee käytössä useamman vuoden, kun on huolella laittanut, mutta tympeää on varmasti kerätä pois.