Kyllä hernekeittoa välillä aivan kaipaa ja kyllä se maistuukin !

Kerran sain metsäasioissa kutsun taloon joka oli vähän sivummalla keskustasta, sieltä soitti jo iäkkäämpi mies ja sanoi olevan asiaa. Miehen ääni oli hieman katkonaista ja harvasanaista, sain kumminkin sovittua tapaamisen seuraavaksi aamuksi taloon.

Talossa tavatessamme käytiin läpi metsäasioita, jotka sujui aivan normaalisti, minä siinä tein lähtöä, että poikkean lähimetsässä, isäntä siinä, että tulethan sitten vielä tupaan palattuasi.

Palatessani huomasin jo eteisessä sisällä tuoksuvan tuoreen kahvin ja tuvan ovella isäntä käski jo suoraan pöytään ja sanoi, että tuossa on lusikka sinullekin, pöydässä oli kahvikuppi, ruisleipä ja kilon hernekeitto purkki avattuna, mutta ei lämmitettynä. Siinä  sitä kahviteltiin ja pitihän sitä maistella hernekeittoakin kun oli tarjolla, mukavien muistojen joukkoon tämäkin ruokailu silti jäi !