Puukiipijän pesäpaikan tekoon luonnossa tarvitaan pieni vasara ja pieniä viisisenttisiä nauloja, millin paksuisia.  Haetaan kuollut maa-tai pystypuu, paksukaarnainen mänty.  Sen  tyvikaarnanpaloista väsätään  naulaamalla puukiipijän luontaista pesäpaikkaa jäljittelevä kaarnanrakopesä.  Ensimmäiseksi naulataan  poikittainen jokin puunpala runkoon, ja sen  päälle sitten näitä kaarnanpaloja vesikatoksi ja seinäksi  sommitellaan. Käynti pesäpaikkaan tapahtuu  jätetystä sivuraosta tai kokonaan alhaalta käsin.  Nämä kestävät ainakin muutaman vuoden, luontaiset pesäpaikat  tuhoutuvat parissa vuodessa, kun sateen liottama kaarna irtoaa.  Käpytikka ei älyä tuhota tällaista pesää. Puukiipijän lautapönttö, jossa on näkyvä sivureikä, tuhoutuu lähes varmasti. Tähän aikaan vuodesta puukiipijä jo alkaa tehdä pesää. Se on aikainen pesijä.