Seppo Vuokolle isot kiitokset artikkelista ”Suomen metsät – häviämisen partaalla?” Metsälehdessä nro 9/6.5.2021. Otsikon alla on teksti ”Onko Suomen metsäluonnon monimuotoisuus todella Euroopan heikoimmasta päästä? Näin julkisuudessa tasaisin väliajoin todetaan ja viitataan kolmisen vuotta sitten tehtyyn Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin. Seppo Vuokko päätti selvittää, mistä oikein on kyse ja luki aiheesta kirjoitetun yli tuhatsivuisen mietinnön”.

Olen tässä ketjussa huomautellut p.maisesta teoksesta ”Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja (1313 sivua)” ja tuo mainittu mietintö perustunee siihen tai on sama.

Vuokon arvio tuosta valtioneuvoston 2018 julkaisemasta mietinnöstä Suomen uhanalaiset luontotyypit rauhoittaa. Joku muukin on huomannut mitä puppua vihermyrkytyksen saaneet ns. asiantuntijat maailmaan työntää.

Taidan olla jo iäkäs. Edelleen kuitenkin jaksan häiriintyä kun huomaan minkälaisen haamuluonnon viherkansa on onnistunut suomalaisille tarjoamaan.  Kurjinta on, että perille menee kuten meni aikanaan mm. Osaran aukeat. Saattavat mennä vieläkin – kukaties avosuo ja tunturin laki kelpaavat tietämättömälle Osaran aukoksi kun ei muuta enää näy.

Jos tuo teos on tosiaan mennyt ulkomaillekein on taas viherklaani – valtiovallan suopealla avustuksella – paskonut pahasti omaan pesään.

Tuo teksti olisi hyvä saada muuallekin kuin Metsälehteen, mutta enpä usko, että moni aviisi sitä julkaisisi – ei ainakaan Helsingin Sanomat.