Omalla kohdalla eniten hyötyä mönkijästä on ollut taimenistutuksissa ja tuhopuiden raivauksissa sopivilla kohteilla.

Jo pidemmän aikaa olen merkinnyt päätehakkuun jälkeen maastoon ajourat, joihin maanmuokkaaja jättää 1,5 metriä leveän muokkaamattoman reitin mönkijälle. Pahimpiin paikkoihin on muutamalla kauhan liikkeellä tehty luiskaa tai muuta tasausta kulun helpottamiseksi. Istutettavat taimet olen ottanut kotipihaan, koska siellä ne ovat helpoiten varastoitavissa ja tarvittaessa kastelukin sujuu näppärästi.

Mönkijään ja kärryyn mahtuu helposti päivän istutusmäärä ja tasaisen ajoverkoston ansioista taimilaatikoita ei tarvitse maastossa kannella metriäkään, vaan konetta siirretään sitä mukaa, kun työ etenee.

Muutaman kerran tuhopuita kerätessä olen liikkunut aiemmin harvennetulla alueella mönkijällä sahojen ja muiden varusteiden kanssa, jolloin ”kohteelta” toiselle on ollut nopea siirtyä ja hyödyntää mönkijän vinssiä mm. konkeloiden purkamisessa. Hankalammassa paikassa olleita puita on vinssillä voinut juontaa helpompiin kohtiin ja sitenkin nopeuttaa varsinaista lähikuljetusta. Toki isommat tuhot ja hankalammat maastot on sitten hoidettu perinteisillä metsäkoneilla.