Tuskin Leenakaan voi kiistää sitä, etteikö metsätalous olisi automaattisyyllinen lähes kaikkiin havaintoihin, jossa jokin laji on taantunut. Edelleen naurattaa se luontoradio, jossa puhuttiin huuhkajista ja todettiin niiden vähentyneen kaatopaikkojen sulkemisen myötä. Keskustelun lopuksi kuitenkin studion asiantuntijat päätyivät siihen, että vähentyminen johtuu metsien hakkuista.

Olen koittanut löytää vastausta siihen, mikä on muuttolintujen muuttomatkalla aiheutuvien tappioiden osuus lajien vähentymisessä. Ei tunnu olevan halukkuutta tällaisen kysymyksen analysointiin. Ei edes Ylen luontoradiossa, jossa kysymystäni ei otettu käsittelyyn.

Minä en kiistä sitä, etteikö hakkuut luontoa kuormittaisi. On selvää, että luonnontilaiseen verrattuna vaikutuksia on. Kysymys ei kuitenkaan ole metsien käsittelystä vaan siitä, paljonko puuperäisiä raaka-aineita sallitaan yhteiskunnan käyttää. Jos hakkuita vähennetään, joudutaan joko korvaamaan nämä materiaalit jollain muulla tai luopumaan niistä. Vastausta vailla on myös se, millä taktiikalla tähän vastataan. Kun tiedetään raaka-aineiden tarve, voidaan sopeuttaa tuotanto tarvetta vastaavaksi.

Tällä hetkellä edetään ns. jalat edellä puuhun eli raaka-ainetuotantoa pitäisi rajoittaa ilman, että pohditaan sen vaikutuksia muuhun yhteiskuntaan ja mahdollisuuksia korvata syntynyttä vajetta. Pientä vihjettä on jo saatu ja kaikkein fiksuimmat ovat jo hoksanneet koronan ja Ukrainan tapahtumien osalta, mitä vaikutuksia tällaisella menettelyllä saattaisi olla. Muut edelleen olettavat, että lautaa ja vessapaperia saa kaupasta ja metsien hakkuilla ole mitään tekemistä asian kanssa.

Tämän vuodatuksen jälkeen Leenalla varmaan jo on vaikeuksia pidätellä tarjoamasta ratkaisua tilanteeseen eli jatkuvaa kasvatusta. Nyt vaan on niin, ettei se ole ratkaisu. Jatkuvan kasvatuksen hakkuut kuormittavat metsäluontoa ihan samalla tavalla kuin jaksollisen kasvatuksen hakkuutkin. Osa porukasta on lukenut Lähteen haastatteluja ja psyykanneet itsensä uskomaan jaksollisen kasvatuksen metsien olevan ns. puupeltoja. Tässä nyt törmätään kahteen asiaan. Jos määritelmä on tasarakenteinen yhden puulajin metsikkö, sellaisia on harvassa. Toisekseen, jaksollisessa kasvatuksessa voi huomioida luonnon siinä missä jatkuvassakin.

Jossain artikkelissa, haastatelussa, vblogissa tms. paikassa oli käsitelty jk:n kuusettumisväitteitä. Kuulemma jk ei lisää kuusettumista, koska tällä hetkellä suurin osa uudistusaloista menee kuuselle. Tämä on totta. Luonnosta huolestuneiden kannattaisikin pohtia sitä, miksi kuuselle istutetaan. Johtuuko se siitä, että jaksolliseen menetelmään kuuluu istutus kuuselle vai jostain muusta. Eipä tunnu tämäkään luontoväkeä kiinnostavan. Onko sinulla Leena näkyvyyttä porukoihin, joilla on huoli luonnosta, mutta jotka eivät kuusettumiskehityksen torppaamisesta ole kiinnostuneita?