Mehänpojan leipäteksi aiheeseen on asiaa. Ehkä suurien hirvikantojen kannattajia ei voi jääriksi kuitenkaan kutsua. Kyse on siitä, että metsästyksen edunvalvojista – Suomen riistakeskuksesta ja myötäillen  Suomen Metsästäjäliitosta – on tullut valtio valtiossa: Hirvi- ja peurakannoista päättävät alueelliset riistaneuvostot, joissa pääasiassa on metsästäjiä. Ne eivät piittaa kuulemistilaisuuksissa saamistaan sidosryhmien toiveista ja tavoitetiheydet jätetään liian suuriksi männyn ja koivun kasvatusta ajatelle. Lain perimmäinen idea ei toteudu. Tämä suuntaa  metsän kasvatusta tuhojen pelossa kuusiin, jotka ovat mäntyä ja koivua arempia ilmastotuhoille. Metästäjät eivät tunnu myöskään pystyvän hillitsemaan esimerkiksi vieraslaji peuran leviämistä etelässä ja lounaassa. Verotusta pitäisi suunata naaraisiin, lopettaa peurojen ruokinta houkuttelua lukuunottamatta. Hirvikannat kyllä pystyttäisiin hillitsemään, jos tahtoa löytyisi. Hirvi- ja peuramäärien hillitsemiseen tarvitaan järeitä otteita. Ministeri Lepällä oli itsekin metsästäjänä olevana vähentämiseen selkeä kanta, mutta tähän asti Sairi Essayah ei asiaa oikein näytä ymmärtävät, vaikka koettaa asiantuntevasti maa- ja metsätalousministerinä nyt esiintyäkin. Kristilliselle puolueelle on tärkeintä myötäillä muita kaikissa muissa kuin Israelin ja aborttien kysymyksissä!