Kainuun ”hakkuurästit” on mielenkiintoinen näkemys hakkuumahdollisuuksien puolesta debatoivilta.

Todellisuudessa mitään purettavia rästejä ei ole. Avohakkuut eivät ole rästejä jos metsäsuunnitelman mukaisesti 80v ei tapahdu hakkuuta. Harvennuksien osalta Kainuussa ei ole metsänhoitomallien mukaisesti liian tiheitä kasvatusmetsiä, jotka ovat korjuukelpoisten yhteyksien ulottuvilla ja pinta-alaltaan sopivan kokoisia. Hehtaarin kokoisia metsiköitä, jotka ovat liiasta tiheydestä tärveltyneet löytyy kyllä, mutta niille on syynsä miksi moto ei ole mennyt kohteelle. Hyville puukaupan kohteille Kainuussa harvennus tehdään yleensä ppa 20 josta harvennetaan puolet, joten kyseessä ei ole sekään harvennusrästin purkaminen, vaan ihan taloudellinen päätös ottaa tuottoa metsästä.

Tärkein pointti Paltamon sellutehtaan mahdottomuuteen on muiden metsäyhtiöiden puuntarve Kemin, Oulun ja Pietarsaaren  tehtaille. Kainuusta ei yhtään Stora Enson, UPM:n ja Metsäliiton ostamaa kalikkaa tai Tornatorin ja rahastojen mailta hakattavaa tule menemään ”Paltamon sellutehtaalle”, vaikka ne kalikat hakattaisiin tehtaan vierestä.

Kaikki puuntarve on kriittisen tärkeää Kainuusta kuljettaa näille rannikon tehtaille.

Näin ollen Paltamon tehtaan mahdolliset kalikat pitäisi heidän ostaa itse yksityisiltä, josta ei isoja puumääriä ole saatavilla. Tehtaan kokoluokan puutarvetta ei saada isäntien parin hehtaarin harvennuksilta, vaan tarvitaan esimerkiksi Metsähallituksen hakkuista valtavat motit puuta ja sahayhtiöiden tukkien sivuvirroista. Metsähallitus toimittaa myös puunsa rannikolle, joten ei taida onnistua.

Ei tule onnistumaan tämä hanke ilman Venäjältä tulevaa puuvirtaa.