Tässä avaajan esimerkissä tulee mitä ikävimmällä tavalla esiin yhteisomistuksen huonot puolet. Oli sitten kyse kuolinpesästä, tai sitten metsäyhtymästä, niin toimenpiteiden, olivat ne mitä tahansa, pitää olla yksimieliseen päätökseen perustuvia.
Mikäli hakkuutähteiden korjuusta on tehty sopimus siinä vaiheessa, kun puukauppakin on tehty, niin tämä sopimus sitoo myös toisen myyjän sijaan tullutta kuolinpesää, eikä tätä sopimusta voi yksipuolisesti kukaan perua. Eli mikäli hakkuutähteistä on kauppa tehty, niin se kauppa pitää ja ostaja saa ne käydä pois keräämässä. Sama asia pätee myös esimerkiksi metsänuudistamistöihin, mikäli sellaisesta on jonkun tahon kanssa kirjallisesti sovittu. Suullinenkin sopimus on luonnollisesti pätevä, mutta sellaisen toteennäyttäminen on käytännössä mahdotonta.
Mistään uudesta ei voida sopia ilman, että kaikki metsäyhtymän osakkaat ovat asiasta yksimielisiä. Hakkuualuetta ei saa muokata, sinne ei saa istuttaa taimia, tai tehdä mitään muutakaan, mikäli yksikin asianosaisista sen kieltää. Eri asia on sitten uudistamisvelvoitteen toteutuminen. Mikäli viranomainen katsoo, että metsänomistaja ei ole noudattanut uudistamisvelvoitetta ja saattanut aikaan kasvatuskelpoista taimikkoa riittävässä ajassa, voi viranomainen asettaa uhkasakon kaltaisia keinoja metsänomistajalle, mikäli uudistamisvelvoitetta ei noudateta. Käytännössä tällaista ei tule eteen, sillä minne tahansa syntyy kyllä lakirajat täyttävä taimikko ihan luonnostaan, vaikka mitään uudistamistoimenpiteitä ei tehtäisi.