Isä kertoi, että oli joskus 30-luvulla nähnyt ensimmäiset hirvenjäljet (lumessa). Nopea viesti kotiin ja ukot perään. Senkin saivat saaliiksi (eivät ehtineet lupaa hakea). Seuraavaa jälkihavaintoa saikin sitten odottaa parikymmentä vuotta. Siihenkään ei huomattu hakea kaatolupaa.
