Metsäpalveluyrityksiä on monenlaisia . Oliko ehkä peruskoulupohjalta ollut raivaussahahommissa yms.
Sulat ajat teki istutuksia- sekä raivauksia. Talvet hankintana yksityisille enskoja sekä 2.harvennuksia.
Eli käytännön kokemusta varmasti olisi ollut ostajaksi asti. Ostoleimikolta korjuukelpoisuuksien, tiestön, ennakkoraivauksien, metsävaratiedon vertaus todelliseen puustoon olisi varmasti onnistunut.
Ostajahan ei ohjaa korjuuta, ostomäärätkin annetaan kuukausittain ostopäällikön toimesta. Operaatiovastaavat seuraavat varantoa ja tekevät yhteistyötä hakkuu-urakoitsijoiden korjuuohjaajien kanssa. Yrittäjien korjuuohjaajat etsivät varannosta sopivat leimikon rajoitusten mukaan, mitä saa hakata ja milloin.
Ostajan tehtävä on ostaa puut. Hinnat määrätään etukäteen, niissä on pientä liikkuma varaa. Ostopäällikkö kertoo mitä saa ostaa, mitä ei. Lisäksi ostajan pitäisi osata katsoa maastossa ennen hakkuuta tapahtuvat toimenpiteet, valitettavasti monesti näin ei tapahdu. Varmasti se yleisin puutos on ennakkoraivauksen tarve. Vuoden varannossa olleen kohteen raivaustarve tulee esille, kun kone on ”viidakon” reunassa ja sen jälkeen siellä juoksee metsuri kilpaa koneen kanssa. Tai toinen on korjuukelpoisuus, joka voi olla kuviolla kesä, mutta kokoojaura ei kestä sulalla kelillä. Tällöin leimikko ostetaan kesänä ja kone räjäyttää kokoojauran leimikolle mennessä tai viimeistään takaisin tullessa.
Tästähän syytetään osaamatonta kuskia ja yrittäjää, vaikka leimikko on ostettu väärällä korjuukelpoisuudella.
Mutta kuten kirjoitin aikaisemmin, koulutus on hyvästä, mutta ei näissä perushommissa mikään mene käytännön kokemuksen edelle. Ostajan roolissa käytännön kokemus on avainasemassa, koulussa asioita käydään läpi hyvin pintapuolisesti.