En lakkaa ihmettelemästä, että miten voi olla mahdollista päätyä aina jankkaamaan jonkin tietyn metsänkasvatustavan erinomaisuudesta verrattuna toiseen metsänkasvatustapaan… käytännössä aiheesta riippumatta. Tässäkin aloittajan aiheena oli pohtia kasvatustavan mahdollisia vaikutuksia sukupolvenvaihdostilanteissa, ei kasvatustapojen erinomaisuutta puoltensa valinneiden mielestä.
Sukupolvenvaihdoksen vaihtoehtoihin eniten vaikuttavat tekijät ovat luovututettavan omaisuuden arvo ja luopujan ikä. Kasvatustavalla ei ole mitään merkitystä. Mikäli luovutettavan omaisuuden arvo on suuri, ovat rahalliset vaikutukset jatkajalle suuret. Mikäli luopujan ikä on korkea, pitää jatkajan mahdollinen kauppasumma maksaa luopujalle nopeammin. Kaikissa tapauksissa kuitenkin ostotilanteessa tilan hankinta rahoitetaan joko olemassa olevilla rahavaroilla, tai lainatulla rahalla (joko pankista, tai maksuaikajärjestelyin esimerkiksi luopujalta). Mistä se raha sitten lainattuu rahaan otetaan on uuden metsänomistajan ratkottava asia. Rahaa voidaan hankkia töissä käymällä, pulloja keräämällä, arpajaisvoitoilla, tai metsästä tuloja irrottamalla. Harvemmin kuitenkaan on tarpeen pyyhkäistä koko tila aukeaksi, jotta sukupolvenvaihdoksen saa rahoitettua, tai jos pitää, niin silloin on mahtanut sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa mennä jotain pahasti pieleen. Niinpä sillä mikä on metsien pääasiallinen kasvatustapa ei ole juurikaan merkitystä metsästä otettavaan rahaan, mikäli rahaa on tarkoitus ottaa tasaisesti siinä määrin, että lainatun rahan saa maksettua suunnitelman mukaisesti takaisin.
Olipa kasvatustapa sitten mikä tahansa, niin jokaisen sukupolvenvaihdosta suunnittelevan kannattaa kääntyä heti suunnitteluvaiheen alussa asiansa osaavan asiantuntijan puoleen ja kysyä apua. Tällöin ei tarvitse itse miettiä alusta pitäen mitkä ovat minkäkin SPV keinon hyvät ja huonot puolet, vaan asiantuntija osaa kertoa sen luotettavasti.