Avohakkuiden 70 vuoden kokemuksista voidaan kerätä tärkeitä oppeja, joita hyödyntäessä metsänhoitoa voidaan tehdä kestävämmäksi, luontoystävällisemmäksi ja pitkällä tähtäimellä myös taloudellisesti vakaammaksi. Tulos saada aiempaa rasitusta vähemmällä raatamisella.
Monimuotoisuus on vahvuus– Yksittäisen puulajin ja ikäluokan dominoima metsä on haavoittuvainen tuhoille ja markkinoiden muutoksille. Sekametsät ja eri-ikäiset puustot vähentävät riskejä sekä luonnon katastrofeilta että taloudellisilta shokeilta.
Kestävä kasvatus ei ole hidasta – Avohakkuiden nopean rahan logiikka on usein johtanut heikkoon pitkään likviditeetti taantumaan. Pienet, mutta jatkuvat uudistamiset (esim. metsänrajaukset, yksittäishakkuut) tuottavat tasaisemmin arvopuuta ja pitävät metsän tuottavuuden yllä.
Luonto auttaa, jos annat tilaa – Luontaisen uudistumisen hyödyntäminen vähentää kustannuksia ja edistää paikallisille olosuhteille sopivia lajeja. Taimikoita voidaan joustavasti säädellä, kun luonto on jo aloittanut työn.
Tukkipuu kasvaa rauhassa – mutta se kannattaa – Liian nopea tasaikäisen hakkuukierto ei kerrytä riittävää arvopuuta. Nykyään markkinat palkitsevat hyvälajitteisesta ja tiheäsyisestä puusta, joten kannattaa suunnata kohti laadukasta kasvatusta.
Metsä on enemmän kuin puutavaralastit – Yhä useammin metsän arvoa mitataan myös ekosysteemipalveluilla (hiilinielu, virkistys, biodiversiteetti). Näiden huomioiminen voi tuoda tulevaisuudessa uusia tulonlähteitä.
On nähty, että metsänomistajien välisen tiedonjaon ja yhteisten kokeilujen avulla voidaan löytää parempia käytäntöjä. Uusilla simuloinneilla halutun tavoitteen menettely on ennalta varmistettavissa aiempaa paremmin.
Tulevaisuuden metsänhoito ei ole yksioikoista, mutta avohakkuiden aikakauden sattumista jopa virheistä oppineena voidaan rakentaa joustavampia ja älykkäämpiä malleja. Jokainen pieni parannus metsänhoidossa on askel kohti vakaampaa ja monipuolisempaa metsää – omistaja kestää paremmin sekä taloudellisia että ilmastollisia muutoksia.