Aikoinaan konekoulussa opetettiin varastotilan tarve näin. 3 metristä mahtuu metrille 6 m3 ja 5 metristä 8 m3. Lisäksi tarvitaan 4 metriä jokaista erilleen ajettavaa puutavaralajia kohden (pinojen nousut ja laskut). Tämä ohje oli vielä jälkimitta-aikaa. Jos tiedetään puiden lähtöjärjestys ja voidaan näin käyttää välipuita, saadaan noita 4 metrin nousuja ja laskuja vähennettyä. Nykyisin puut on jo mitattu, kun ne ajetaan varastolle, jolloin pitkää tavaraa voidaan ajaa korkeampiin pinoihin, edellyttäen, että tavaraa on niin paljon, että pinosta tulee pitkä. Maaston muoto vaikuttaa myös. Jos pinon pohja on tien tasoa alempana, voi pinosta tehdä korkeamman. Penkan päällä pino taas nousee puuautolle helposti liian korkeaksi. 3 metristä tavaraa ei sortumavaaran vuoksi voi kovin korkeisiin pinoihin ajaa. Tämä etenkin kevättalvella, jolloin lumi alkaa sulaa pinon alta. Puhdas männikön ensiharvennus tai energiarankasavotta menee käytännössä yhteen pinoon, jolloin varastotilan tarve on pienempi. Päätehakkuussa, jossa pelkästään kuusitukki voi mennä neljään eri pinoon ja yhteensä erilleen ajettavia puutavaralajeja on pitkälle toista kymmentä, on varastotilan tarve huomattavasti suurempi. Eli lyhyesti sanottuna, tilantarve on hyvin tapauskohtainen.
