Ei ole olemassa ”rytmiä”, on vain puuautokuskeja jotka kyselevät ja puhuvat kauniita, mutta ei ne ikinä sitä tavaraa hae mitä lupaavat eivätkä todellakaan millon lupaavat. Tai ainakin tietyillä suunnilla on tämä meininki.
Kelirikkoa vasten koivut sama laittaa matalaan ja pitkään pinoon parhaalle pohjalle, koska ne haetaan usein viimeisenä sitten joskus kunhan joku niiden olemassaolon muistaa. Kiirusaikana havukuitu on halutumpaa.
Jokainen alaa hiemankaan arvostava konekuski haluaa jättää taakseen hyvän laanin; laanit on melkosia käyntikortteja yrityksille/kuskeille. Nättejä laaneja tulee kun motolla ja ajukoneella käy yhteen.