Annelle:
Mielenkiintoinen kysymys, paraneeko taloustilanteeni, jos ostan hakkuutuloilla ”taimikoita”?
Ensinnäkin: Esimerkissäni olin uutena investointina esittänyt sekalaisen ”normimetsän”, jossa on 70-80 m3/ha. Tällaisessa palstassa on myös sellaisia kuvioita, joista tulee hakkuutuloja kohtuullisen ajan kuluessa. Tarkkaan ottaen tulisi niitä välittömästi, jos otan esimerkikseni palstan, jotan nyt tutkailen.
– Taloustilanne (rahatilanne) paranee erityisesti silloin, kun hakataan heti, ja otetaan rahat taskuun. Investointi edelleen nuoreen metsään ei varmaan tuo kassavirtaa pitkään aikaan, mutta omaisuuden arvo oletettavasti kasvaa hyvin.
Aika paljon näkee juttua siitä, että metsiä hakataan ”liian aikaisin”. Silmämääräinen havaintonikin on, että todella komeaa tukkimetsää on aika vähän. Tähän on varmasti tietyt syyt. Yksinkertaisimmillaan syy on siinä, että metsänomistaja haluaa tulouttaa rahat metsästään, ja käyttää ne johonkin muuhun sijoitukseen. Ruotsissa muuten on puulle selkeät hinnoittelutaulukot, joissa tukin hinta kasvaa halkaisijan mukaan. Tällöin motiivi puun järeyttämiseen on tietysti suurempi.
Oma analyysini on joka tapauksessa, että vallitsevan metsänhoidon suosituksen mukaisesti tehtävät hakkuut (kaksi kertaa alaharvennus) antaa omissa laskelmissani huonoimmat tulokset metsänomistajalle. Tämä herättää minulle väistämättä ajatuksen, että kenen näkokulmasta nämä suositukset on tehty? Metsiin, ja siitä saatavaan taloudelliseen lisäarvoon liittyy monia tahoja, joista kullakin on luultavimmin oma tulokulmansa: yhteiskunta, sellutehdas, saha, metsäkonefirma, lämpölaitos, metsuri, metsänomistaja, luonnonsuojelija, jne. Jossain määrin näiden intressit risteävät, ja metsänomistajan kannalta asiaa taitaa ajatella lähinnä hän itse.