Aivan. 6,3mm viila, tarvittaessa selän madallus lattaviilalla ja OIKEA haritusrauta.
Esim. noilla viilanohjainen haritusapulovilla saa hampaaseen rutun. Oikea haritusrauta tai pieni jakoavain toimii siten että hammas ei väänny rutulle.
Teroittaminen ei ole monimutkainen asia. Huomasin aikoinaan metsäkoulun oppilaista että niillä joiden perusluonne oli tarkka ja aktiivinen oppivat minkä vaan terän teroittamisen kolmannella kerralla ja samalla syntyi kokemus siitä että tekeminen on mukavaa, kun värkit on kunnolla teroitettu. Ja taas toisille riitti osallistuminen viilaukseen, vaikka terä ei parantunutkaan.
Seurasin taannoin kesäkuussa erään mo:n touhuja. Kehui isoon ääneen että nyt alkaa taimikonhoito ja tulee tehtyäkin. Jaksoi sahata puolisen tuntia halpisraivurilla, sitten totesi että on muuta työtä. Tylsän terän kuuli äänestä ja työstä näki että ei mitään tajua työtekniikasta. Ja saha halpa puutarhaversio, koska kuulemma on riittävän hyvä. Ei kukaan parempaa eikä kalliimpaa tarvitse
Palasi syyskuulla palstalle ja sahaili nyt pari tuntia, terä ei ainakaan ollut parantunut. Totesin että taitaa terä olla tylsä? Joo, pitää ostaa uusi. Saaneeko edes satasella?
Katsoin terää pikaisesti ja a) haritus kadonnut b) hampaiden leikkuusärmät tylsät ja viilattu liian pienellä viilalla ja taisi olla kulmakin mitä sattui..
On olemassa erityyppisiä ihmisiä. Joillekin kelpaa neuvot ja ne otetaan vastaan. Tämä laji on sitä että ei usko ketään ei opi virheistään. Ja tietää silti kaiken paremmin.
No nykyään kyseinen ostaa kaiken taimikonhoito ja ennakoraivaustyön Ensolta.. No tulee ainakin tehtyä, niin kauan kun kirstussa varat riittää.