Anneli kirjoitti ”Monimuotoisuudella on myös takaisinkytkentöjä kasvuun ja tuhoriskien hallintaan kuten Gla ehkä tarkoitti. Lisäksi on markkinariski jos siitä ei huolehdita. Mykorritsasieni on tarpeen puun parhaaseen kasvuun. Kaarnakuoriaistuho voi estyä, jos metsikössä tai alueella on tuhoa hillitsevä monimuotoinen sekametsä eikä yksipuolinen kuusikko jossa jokainen puu on kuoriaisten mieleen.”
Joitain pieniä takaisinkytkentöjä voi ollakin, mutta en ole löytänyt vakavasti otettavaa tutkimusnäyttöä tästä. Talousmetsämme, ne viljelymetsätkin, ovat kuitenkin hyvin luonnonmukaisia. Käytämme paikallisia puulajeja ja metsän ja metsämaan prosessit toimivat jokseenkin niinkuin ne toimivat boreaalisessa luonnonmetsässä. Mykorritsasienet ovat tärkeä, tutkimus kuitenkin kertoo, että ne voivat hyvin ja niitä on muokatussa viljelymetsässä yhtä paljon kuin luononmetsässä. Sienilajien määrien suhteissa on pieniä eroja, mutta tällä ei ole havaittu olevan vaikutusta metsien kasvuun ja/tai ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kaarnakuoriaistuhojen ehkäisy monimuotoisuutta lisäämällä on myös väite jolle ei löydy tutkimuksesta tukea ellei oikea puulaji oikealle paikalle periaatetta katsota monimuotoisuuden lisäämiseksi. Paljon esitetään väitteitä siitä, että metsätalouden ”laajaperäistäminen” parantaisi taoousmetsien ”resilienssiä”, no tälle ei löydy mittauksiin perustuvasta tutkimustiedosta tukea eikä käytännön kokemukset tällaista tue. Jos varttunut liian kuivalla paikalla kasvava kuusikko (tarpeettomasti) harvennetaan, niin seurauksena on kirjanpainajan tuhoja aivan siitä riippumatta kuinka monimuotoista metsää viereisillä kuvioilla on.
Varovaisuusperiaatteella voi perustella ja perustellaankin kaikenlaista, ääritapauksissa jopa sitä, että metsien talouskäyttö pitäisi kokonaan lopettaa.