On erittäin helppoa aina sanoa että ”Perintö ja edunvalvonta-asiat pitää hoitaa ajoissa kuntoon”.
No muistetaan että kaikki ihmiset eivät ole kaukokatseisia eivätkä ymmärrä edes nykyistä tilannettaan edes täysivaltaisena ja oikeustoimikelpoisena ollessaan.
Esimerkkinä eräskin joka osaa pyytää kaikista puukaupoista Mhy:n kilpailutetun tarjouksen, mutta silti myy ”Sille uupeeämmälle, koska se on tuttu mies”. Selkeä tuhansien eurojen ero tarjouksissa, mutta voittaja ei kelpaa.
Toinen tilasi uuden lämmityskattilan kellariin. Ainoa tapa saada se sisälle on kaivaa sokkelin alta tunneli, koska ukin tekemää ovea ja karmeja ei voi rikkoa tai levittää ukin käsin muuraamaa tiiliseinää.
Muutamaa henkilöä olen edunvalvojana saanut edustaa. Perikunnan kannalta oli viimeinen aika tehdä valtuutus ja onneksi tekivät. Ja jos jälkikäteen ajattelee niin olisi pitänyt osata luopua asioista jo paljon aikaa kauemmin. Vahingot jotka johtuivat ymmärryksen puutteesta olivat satoja tuhansia. Onneksi pesä ei ehtinyt velkaantua. Suuruusluokka-ajattelu oli kateissa ja ymmärrys rahan arvosta mennyt. Oltiin ostelemassa kymmenien tuhansien kalustoa milloin mihinkin, vaikka sille ei olisi ollut mitään tarvetta eikä itse olisi kyennyt käyttämään. Samaten suostuttiin takaamaan tuttavien yrityslainoja ja lopputulemana perintätoimet jotka veivät kymmenien vuosien säästöt.
Kiintymys omaisuuteen voi olla todella vahva. Suomalainen sukupolvien perintö velvoittaa.. Siihen kun lisätään iän tuoma henkisen toimintakyvyn heikkeneminen ja pari toistaiseksi piilevää sairautta on sotkut voi olla isoja. Ja parhaimmillaan neuvoja kysytään samantasoiselta ihmiseltä, eikä ammattilaiselta. Tai jos ammattilaiselta kysytään, niin ei uskota.