Tällä Ylä- Karjalassa / Kainuussa oli yleistä takavuosina, että metsävaratiedon kautta haettiin ja leimikkotiedot ja tehtiin kaupat, jopa niin, että metsäpäälliköt suositteli sitä ostokanavaksi. Kauppoja syntyi, mutta oston varannot ei vastanneet todellisuutta kun niitä alettiin korjata käyttöpaikoille.
Ongelmat ei vielä tähän loppuneet, kun leimikoita oli ostettu käymättä palstalla, tie, raivamattomuus ja puutavara lajit oli huomattavasti epätarkkoja. Ensimmäinen puunostajan toimenpide oli lähettää sinne moto ryhmä epäonnistumaan ja ihmettelemään kun leimikkotekijät eivät pitäneet paikkaansa.
Vajaan vuoden kestänyt pämääräisten leimikoiden korjuu palautti toiminnan alkuperäiseen toimintatapaan, eli leimikon tarkastus oli tehtävä, tavaralajit, puumäärät korjattiin ja leimikon oli otava korjuukunnossa ennen moton siirtymisä sinne.