Metsätilan ostajaprofiileja on erilaisia. Joku arvostaa taimikkoa, joku hakkuukypsää metsää. Joku haluaa ”kunnostaa” tilan raivaamalla ja luoda arvonnousua sillä. Joitakin tiloja markkinoidaan, että tilan metsät on juuri harvennettu kasvukuntoon. Jotkut preferoivat tätä, joillekin on punainen vaate kun ei pääse pitkään aikaan tekemään mitään. Itse suosin kohteita, joissa osan ja jopa pääosan sitoutuneesta pääomasta pääsisi kuolettamaan nopeasti. Kohteet, joissa koko metsä olisi uudistuskypsää, ei niinkään kiinnosta. Rahaa ei yleensä kannata ostaa rahalla. Toki näissä kohteissa voi olla sitä mainittua ”piilometsää”, mutta ammattilaisten tekemät arviot ovat yleensä aika hyvin kartalla. Erityisesti Pohjois-Suomessa on usein myynnissä tiloja, joissa uudistuskypsän metsän osuus on suuri. Ei ne oikein jaksa houkuttaa, jos esim 15 ha:n uudistusalalta kertyy alle 2.000 m3 ja 30 %:n tukkiprosentilla. Uudistamistyössä kuitenkin työ on jokseenkin sama kuin etelässä ja siinä pinta-ala ratkaisee, ei hakatun puun määrä. Toki pohjoisessa heinäämisen ja perkaamisen tarve on keskimäärin vähäisempää kuin etelässä.
