Eivät metsänhoitoyhdistykset ihan turhia toimijoita ole, kyse on vain siitä, miten toiminta organisoituu. Toiminnan kustannukset kerätään metsänomistajilta, ja nykyinen toimintatapa suosii mieluummin suuria ja mieluummin niitä ammattimaisia metsänomistajia. Kun he useimmiten myös ovat yhdistysten valtuustoissa ja hallituksissa, painotusta taitaa olla aika vaikea muuttaa. Toisaalta esimerkiksi näiden pienempien metsäkuvioiden omistajat joutuvat usein tarjoamaan leimikoitaan korjuupalveluille, koska puhtaasti kaupalliset toimijat pyrkivät poimimaan muut ja paremmat leimikot ensin.
Pienistä metsäkuvioista koostuu kokonaisuutena kuitenkin paljon metsää. Sen vuoksi on tärkeää, että myös näitä pienempiä metsäkuvioita hoidetaan metsän kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Samoin myös näiden pienehköjen metsäkuvioiden omistajien etu pitäisi olla yhtä ottaa huomioon ja toimia ainakin läpinäkyvän rehellisesti. Tämä tarkoittaa ennen muuta sitä, että kaikki ehdot ovat kaikkien osapuolien tiedossa ennen kuin hakkuita aloitetaan.
Nämä monet ylilyönnit, mitä tällä alalla näyttää esiintyvän, peilaavat lähinnä kahta asiaa: Ensinnäkin puusta taitaa kokonaisuutena olla pulaa, mikä näkyy aika aggressiivisena ja etten sanoisi röyhkeänä toimintana. Toisaalta tuntuu olevan painetta siihen, että entistä suurempi osa metsänhoitoyhdistysten varainhankinnasta suuntautuu korjuupalveluiden tekemään tulokseen ja sen maksumiehinä ovat käytännössä ne pienet metsänomistajat, jotka joutuvat korjuupalvelun ostotarjouksiin turvautumaan. Kun esimerkiksi puukaupan toimeksianto maksaa jo muutenkin pienessä leimikossa suhteellisesti enemmän, metsänhoitoyhdistysten kustannuksia pitäisi koettaa mieluummin tasata kuin eriyttää. Kuutiometripohjaisen laskutuksen painottaminen olisi aika hyvä keino lisätä tasa-arvoa myös erilaisten puunmyyjien välillä.