Edellä on hyvin kuvattu tämän päivän metsäkoneenkuljettajan arkea. Samaan aikaan, kun tehtäviä ja vastuita on kuljettajalle lisätty, niin myös tuotosvastimukset kasvavat, vaikka työpäivästä yhä enemmän aikaa kuluu erilaisiin mittauksiin ja niiden kirjauksiin. Työtä markkinoidaan itsenäisyydellä ja sitähän siinä onkin. Työssä joutuu tekemään valtavan määrän päätöksiä itsenäisesti ja selviämään tilanteista yksin. Tänä päivänä puhelimen kautta on kuitenkin hyvin saatavilla esim. koneen huoltoneuvontaa, mikä ei aikoinaan ollut mahdollista. Ei heti tule mieleen toista ammattia, jossa on sellaisen seurannan ja tarkkailun alla, kuin mitä motossa. Seurantaohjelmat kertovat tarkan koneen sijainnin, kertoo tuotoksen m3/h, runkoja/h, polttoaineen kulutuksen, tyhjäkäynnin määrän, taukojen pituuden ym ym. Jos kone seisoo 15 min, se alkaa kysellä, mitä teit viimeksi? Tämä esim. silloin, kun mo tulee niistä säästöpuista kyselemään. Työn jälkeä käydään tarkastamassa korjuuyrityksen, metsäyhtiön ja Metsäkeskuksen toimesta. Tehtaalla laserin kanssa mitataan niitä marraskuisessa illassa katkottuja pöllejä ja lähetetään koneen sähköpostiin laatupalautetta. Metsänomistajalla ja suurella yleisöllä on myös oma näkemyksensä työn onnistumisesta. Moni kuvittelee, että työn osaa, jos osaa ajaa monimutkaisen näköistä konetta. Se on kuitenkin vain se työkalu, jolla sitä ammattitaitoa vaativaa työtä tehdään. Aivan kuin metsureille moottorisaha. Kerran eräs puunmyyjä kysyi, onko tuo koneen ajaminen vaikeaa. Vastasin, että koneen ajaminen on helppoa, mutta se, että pitää metsänomistajan, urakoitsijan ja teollisuuden kaikki tyytyväisinä, siinä on tämän homman vaikeus.