Omaan piha-aluetta kuvaavaan valvontakameraani Päijät-Hämeessä osui maaliskuussa ilves kahdesti. Reilu vuosi sitten saman pihan poikki kulki emo kahden pennun kanssa.
Kamera kuvaa piha-aluetta, jossa ei asuta, mutta liikutaan autolla ja jalkaisin lähes joka päivä. Ei siis haittaa ihmisen toiminta ja hajut enää yhtään näitä isoja kisuleita. Kamera on ollut paikoillaan vajaat 2 vuotta ja yhtään peuraa tai kaurista ei ole osunut kuvaan. Supeja ja mäyriä kulkee siitä usein. Jänis on bongattu vain pari kertaa. Taitaa ilveksille maistua jänispaisti.
Kymenlaakson pohjoisosissa ilves on lumijälkien perusteella vakiovieras erään asutun maalaistalon pihan tuntumassa. Karhut kulkevat pelloilla ja lähimetsissä. Kaksi niistä kuvautti itsensä samaan riistakameran kuvaan vähän syrjäisemmällä pellolla viime syksynä, alle puolen kilometrin päässä kesämökistäni. Oli tarkoitus ruokkia ja kuvata peuroja viime syksyn runsaan omenasadon avulla, mutta eipä uskaltaneet(?) peurat tulla sinne, kun omput menivätkin parempiin suihin. Maatilakeskusta lähempänä oleva peurojen ruokintapaikka kerää kyllä kävijöitä jatkuvasti.
Näin se villieläinkanta on muuttunut (ainakin Etelä-Suomessa) kouluaikojeni jälkeen. Silloin ilveksiä ja karhuja oli vain kirjojen kuvissa. Valkohäntäpeura oli ihmetyksen aihe 70-luvulla, kun niitä alkoi kulkea laumoittain pelloilla.