Metsäalan pitkäaikaisissa kumppanuussopimuksissa piilee suuren volyymin tuoman neuvotteluvoiman lisäksi vakava riski sitoutua ehtoihin, jotka käytännössä riistävät yrittäjältä vapauden ja tekevät sopimuksesta taloudellisen kahleen, minkä vuoksi tarjottuja papereita ei koskaan pitäisi allekirjoittaa sokeasti.
Eräs kokenut metsäalan yrittäjä osoitti hiljattain kylmäpäisyyttä kieltäytymällä suoraan ostajan tarjoamasta vakiosopimuksesta, jota hän luonnosteli suoranaiseksi ”orjuusosioksi” sen yksipuolisten velvoitteiden ja joustamattomuuden vuoksi. Sen sijaan, että yrittäjä olisi alistunut saneluun, hän laati tilalle oman sopimusluonnoksensa, joka tasapainotti osapuolten vastuut, suojasi hänen oman liiketoimintansa kannattavuuden ja takasi aidon kumppanuuden – ja lopulta ostaja hyväksyi tämän yrittäjän itse tekemän paperin sellaisenaan.
Tämä esimerkki osoittaa, että isollakin volyymilla operoitaessa omaa päätäntävaltaa ei saa luovuttaa pois, ja tiukka neuvotteluasenne sekä valmius hylätä huonot ehdot ovat parhaat lääkkeet sille, etteivät yrittäjän housut pääse tuulettumaan sopimusviidakossa.