Yksinkertainen ratkaisu parantaa hakkuiden kannattavuutta on antaa ensiharvennuspuiden kasvaa satalitraisiksi,jolloin voidaan käyttää kannattavasti kalustoa ,jota on paremmin tarjolla. Myös osaminen korjuun toteuttamisessa on paremmalla tasolla, kun puikoissa on harrastelijoiden sijaan ammattilaisia. Pienkoneet ovat harrastelijoiden työvälineitä.
Puukaupat ovat kokonaisuuksia, jotka koostuvat sekä avohakkuista , että harvennuksista. Kannattaakin panostaa siihen , että kaikki kohteet on mahdollista korjata sillä kalustolla, jota paikalle tuodaan. Hetaarin tai parin alle 50- litran enskat ovat kannattavuudeltaan tekemätön paikka mille tahansa koneelle tai koneketjulle. Puhumattakaan siitä , että pitäisi olla vielä eri vehkeet näitä tilkkuja tekemään. Ainoa toimiva keino on metsänhoidollisesti saada puut kasvamaan mahdollisimman nopeasti niihin mittoihin, joilla korjuu onnistuu yleiskoneillakin.
Pienempää kalustoa metsiin on veivattu koko sen ajan, kun olen asiaa seurannut (yli 40 vuotta). Jos maksajia olisi ollut , pientä kalustoa olisi muuallakin ,kun haaveissa. Samaan aikaan on kehitys johtanut siihen , että kaikki kohteet pyritään yhdistämään samalle korjuukierrokselle ja korjaamaan aukot ja harvennukset tai ykkös- ja kakkosharvennukset samalla kertaa. Perinteisiä talviharvennuksiakin tehdään jo kesällä ja yhdistellään sopiviin kokonaisuuksiin. Kannattaa seurata kehitystä.
Itse olen saanut aloittaa korjuuhommat ”tyvestä”. Ensimmäiset valmistamani puut ajettiin hevosella. Seuraava vaihe oli moottorikelkka ja maataloustraktori. Lyhyt , mutta riittävä oppimäärä kertyi puunkorjuusta pienmetsäkoneilla ,joille harvennuksen puut olivat usein liian isoja, liian kaukana tai matka varastolle kesti ikuisuuden. Toinen ääripää olivat juuri puustoltaan alle 50-litran kohteet, jotka olisi ollut parempi laittaa kasvukuntoon raivaussahalla. Kannattava toiminta tuolla kalustolla oli mahdottomuus. Onneksi omat rahat eivät olleet liossa edellä mainittuja kokemuksia hankkiessani.
Metsänomistajilla on ollut todellakin aikaa ja mahdollisuuksia hankkia mieleisiään koneita metsiinsä töihin, mutta ilman mittavia korotuksia pienkoneiden taksoihin homma jää edelleenkin haaveeksi ja vuosikymmeniä kehitystä seuranneena ja mukana olleena on todettava, että haaveet pienkoneista ovat muuttuneet jo utopiaksi. Palvelulle ei ole kysyntää teollisuuden puolella eikä maksajia metsänomistajien taholla.