Kolumni | Energiapuu pelastaa huonolta metsänhoidolta vain satumaisella tuurilla

Niin synkkää kuin se onkin, Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli metsänomistajien kukkaroille myönteinen asia. Venäjältä tuodulla suomalaista raaka-ainetta kalliimmalla kuitupuulla oli siihen asti ylläpidetty pienpuun ylitarjontaa eli halpoja kantohintoja kotimaan puumarkkinoilla. Kuidun lisäksi tuotiin myös puupolttoaineita lämpölaitoksille, joka puolestaan polki kotimaisen energiapuun hintaa.

Sodan alettua venäläinen tuontipuu piti varsin lyhyen ajan sisällä korvata muulla raaka-aineella. Katseet kääntyivät kotimaahan, ja kuidun sekä energiapuujakeiden hinnat heräsivät eloon vuosikymmeniä jatkuneesta koomasta.

Metsänomistajat myivät pienpuuta ja poksauttelivat samppanjapulloja.

Markkinahäiriöissä on myös voittajia. Ironista on, että suhteellisesti suurimman potin korjasivat ne, jotka olivat laiminlyöneet nuorten metsiensä hoitotoimia eli metsänviljely- ja raivaussahatöitä. Aiemmin lähes arvottomille hoitamattoman metsän riukupuille oli yhtäkkiä useita ottajia ja tiukkaa hintakilpailua.

Minulta kysyttiin noihin aikoihin eräässä metsänomistajatapahtumassa, että eikö kannattaisi jättää taimikonhoitotyöt vähemmälle ja kasvattaa mahdollisimman paljon energiarankaa. Vastaisin silloin, että vain jos luottaa investoinneissaan satumaiseen tuuriin. Sama vastaus pätee edelleen.

Voittava puuntuottajan strategia tasaikäiskasvatuksessa on siis ennallaan

Energiapuumarkkina on ainakin viimeisen parinkymmenen vuoden aikajaksolla tarkasteltuna ollut aikamoista vuoristorataa. Edellinen huippusuhdanne osui reilun kymmenen vuoden päähän ja silloin alas tultiin nopeasti. Samoin kävi nyt: pari lämmintä talvea ja yhtäkkiä kaikilla oli varastot energiarankaa pullollaan. Kysyntä ja hinta sukelsivat.

Vaikka teollisuus onkin painanut myös kuidun hintaa alas kaikin käytössä olevin keinoin, on ainespuulle sentään vielä kysyntää. Ja itse asiassa yhä suurempi osa energiapuun käyttäjistäkin kilpailee tässä markkinassa, koska polttoaineena kuitukokoinen puu on parempaa. Tämä on tietenkin hieno asia metsiään hyvin hoitaneille metsänomistajille. Kuitupölli kun on nykyisilläkin hinnoilla edelleen tappiollinen tuote puuntuottajalle. Jokainen kilpailun tuoma lisäeuro on tarpeen.

Voittava puuntuottajan strategia tasaikäiskasvatuksessa on siis ennallaan: metsänviljely laadukkaasti kasvupaikalle sopivalla tavalla ja taimikonhoidot ajallaan sekä ehdottomasti suositusten mukaiseen tiheyteen. Liian tiheäksi jätetty taimikko kehittyy lähes yhtä huonosti kuin hoitamaton.

Näillä toimilla saadaan mahdollisimman paljon järeää puuta eli tukkia. Sitä, millä tili tehdään. Hyvin hoidetun nuoren metsän oikea-aikaisessa ensiharvennuksessa myydään kunnollista kuitua ja jopa pieni määrä tukkia, jos oma puukauppakumppani sitä suostuu tekemään. Tulevissa hakkuissa tukin osuus onkin jo huomattava.

Energiapuun kasvatuksella tekee tiliä vain hyvällä tuurilla markkinahäiriöissä. Jännitystä kannattaa hakea ennemmin vaikkapa pulkkamäestä.

Kirjoittaja työskentelee myyntipäällikkönä Metsänhoitoyhdistys Päijänteessä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.