Luken maanantaina julkaiseman uuden kasvihuonekaasuinventaarion tulokset osoittavat metsien olleen koko ajan hiilinielu.
Viime tammikuussa tilanne näytti tyystin toiselta, kun Luke julkaisi vuotta 2023 koskeneen inventaarion. Silloin käytössä olleiden laskentaperusteiden mukaan Suomen metsät olivat kääntyneet hiilen lähteiksi vuodesta 2021 alkaen.
Tulos sai ympäristöjärjestöt yhdessä Suomen ilmastopaneelin kanssa vaatimaan mittavia vähennyksiä metsien hakkuisiin, se viesti ei ollut lainkaan epämieluisa eteläisen median ympäristötoimittajillekaan.
Moni metsäihminen soitteli ja ihmetteli, eikö mistään löydy rinnakkaista tietoa metsien hiilitaseesta. Pohdin itse samaa, mutta arvelin, ettei konsteja Luken laskelmien haastamiseen löytyisi.
Mutta aina joskus asiat sujuvat naurettavan helposti – lue: sokea kana löytää jyvän. Kirjoitin Googlen hakukoneeseen ruotsinkieliset hakusanat, ”skog” ja ”kollsänka” (metsä ja hiilinielu).
Kolmantena hakutuloksena oli Ruotsin ympäristövirasto Naturvårdsverketin artikkeli Klimatet och skogen – skogen som kolsänka. Artikkelin pääviesti oli, että Ruotsin metsät sitovat yli 30 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosittain. Mikä herkullisinta, Ruotsin tulosten kerrottiin perustuvan mittauksiin, Suomen vaikeaselkoisiin mallinnuksiin.
Metsälehden vertailu Suomen ja Ruotsin hiilinieluista sai osakseen isosti huomiota.
Kohu ei ainakaan laantunut, kun Helsingin yliopiston suometsätieteen professori Annamari Lauren kyseenalaisti Luken laskelmat turvemaiden hiilipäästöistä Metsälehdessä julkaistussa ”Huonompi kuin ei mitään” -kolumnissaan.
Tässä kohtaa pitää niin sanotusti pumpata ilmaa omiin renkaisiin.
Sen jälkeen alkoi tapahtua. Maa- ja metsätalousministeriö teetti selvityksen kasvihuonekaasuinventaariossa käytettyjen mallien perusteista – eikä ensiarvio mairitellut.
”Käytetyt mallit ovat järkyttävän huonot”, luonnehti selvityksen tekijä Luken tutkimusprofessori Annika Kangas Metsälehdessä asiaa.
Valtiovaltakin havahtui asiaan. Valtiovarainmininsteriö myönsi yli kahdeksan miljoonaa euroa kaksivuotiseen monitieteelliseen hankkeeseen. Tarkoituksena on tuottaa Luken inventaariosta riippumaton selvitys Suomen metsien ja maankäyttösektorin hiilitaseesta.
Tässä kohtaa pitää niin sanotusti pumpata ilmaa omiin renkaisiin.
En ole lainkaan varma, että maa- ja metsätalousministeriö olisi lähtenyt selvittämään Luken laskelmien perusteita saati, että Hiket-hanke olisi saanut avokätisen rahoituksen ilman Metsälehden esille nostamia näkökohtia. Toki taustalla vaikutti myös ryhmä ansioituneita tiedemiehiä.
Palataan vielä Luken uuteen kasvihuonekaasuinventaariin. Saamani ennakkotiedon mukaan laskelmaan ei pitänyt tulla suuria muutoksia edellisestä kerrasta, koska muutosten tekemisen kerrottiin edellyttävän pitkällistä tutkimustyötä. Toisaalta on vaikea nähdä, että metsässäkään mikään olisi dramaattisesti muuttunut.
Tulokset kuitenkin muuttuivat ja Suomen metsät ovatkin jälleen hiilinielu. Voi olla, että laskelmia on tarkastettu ja päädytty uusiin tuloksiin. Ikävämielisempi voisi ajatella, että Luken oli alettava ennakoida ja varautua Hiket-hankkeen ensi syksystä alkaen valmistuviin tuloksiin.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Oliko se nyt niin, että laskentatapa on sama kuin edeltävillä tuloksilla? Ilmeisesti nyt puiden biomassaa ennustava malli uudistui. Uudessa mallissa puiden lehtiala lisääntyi ja juuristomassa kasvoivat.
MInä ymmärsin, että eräs osatekijä huonoihin tuloksiin oli, että mitattiin maaperän hiilipäästöjä. Kuitenkaan ei mitattu maaperään puiden syöttämän hiilen määrää. Siis sama, jos vesivoimalaitoksen alapuolelta mitattaisiin virtaama ja pääteltäisiin, että voimala tuottaa niin paljon vettä.