Riikilä | Miljoonien mottien helppoheikit

Suomalaisen luonnonsuojelun ylimuistoinen pyrkimys on ollut metsänhakkuiden vastustaminen. Takavuosina taisteltiin metsistä tyyliin Kessi ja Talaskangas. Viime vuosina fokus on kääntynyt hakkuiden rajoittamiseen. Se on sinänsä fiksu strategia. Yhdellä päätöksellä voisi saada metsäsektorin pysyvästi polvilleen.

Ilmasto- ja luontopaneelien viime viikolla julkaisemassa yhteisraportissa tavoite oli verhottu maltillistamiseksi. On mahtanut panelisteja naurattaa – toiset halpuuttaa, me maltillistetaan…

Oikeasti kyse on tietysti vuotuisten hakkuumäärien rajoittamisesta. Esitys sai hulvattoman huutokauppamaisia piirteitä:

…60 miljoonaa, eikun 65 tai josko sittenkin 64 tai ehkä 61 miljoonaa kuutiometriä…

Kovinkaan tieteellistä vaikutelmaa arpomisesta ei jäänyt.

Todettakoon, että edellisvuonna hakattiin 74 miljoonaa kuutiota ja metsät kasvoivat 104 miljoonaa kuutiota. Aika maltillista, jos saa sanoa.

Sikäli kun ymmärsin, ilmasto- ja luontopaneelin mukaan esitetyllä 65/60/64/61 miljoonan kuution hakkuutasolla saavutettaisiin metsille asetetut ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet.

Äkkiseltään 65 miljoonaa kuutiometriä vaikuttaa aidosti maltilliselta.

Tälläkö turvattaisiin metsärauha meidän ajaksemme. No ei todellakaan. Enemminkin siitä tulee mieleen putinilainen, sormet ristissä tehty rauhantarjous.

Lisää vaatimuksia on jo vireillä, kun maa- ja metsätalouden sekä ympäristöhallinnon virkamiehet valmistelevat parhaillaan EU:n ennallistamisasetuksen kansallista toteutusta. Ennallistamisen tavoitteena on uhanalaisten luontotyyppien tilan kohentaminen ja suojelu.

Virkamiestyönä väännetään siitä, kuinka EU-asetuksessa suotuja joustomahdollisuuksia halutaan käyttää Suomen kansallisessa ennallistamisohjelmassa.

Jos joustoja käytetään niukasti, ennallistaminen niistäisi jopa 17 miljoonan kuution loven vuotuisiin hakkuisiin – tässä kohtaa ei enää oikein ilkeä puhua maltillistamisesta.

Maksimijoustoillakin hakkuumahdollisuuksia menetetään miljoonien kuutiometrien verran.

Esimerkiksi ennallistamisohjelmaan kaavailtuja harjumetsiä on yli 700 000 hehtaaria. Paljonko niistä suojellaan, riippuu siitä, miten joustovaraa tulkitaan.

Hankkeen ohjausryhmälle 18.11. esitetyssä materiaalissa todettiin, että Suomella on laajempi tulkinta harjumetsistä, Ruotsilla ja Virolla suppeampi – miksi tämä ei yllättänyt minua.

Tiukan paikan tullen ennallistettavaa harjumetsää löytyä jopa tasamaalta.

Rahasta ennallistamisohjelman tai ilmasto- ja luontopaneelin esityksissä ei puhuta mitään.

Ainoa tapa, jolla rahaa on näissä yhteyksissä sivuttu, on erityisesti imastopaneelin edellisen puheenjohtajan Markku Ollikaisen kasvot ilkikurisessa virneessä esittämät laskelmat, kuinka monta miljardia euroa Suomi joutuu maksamaan, jos hakkuita ei vaaditusti vähennetä. Tämä toki paljastui katteettomaksi bluffiksi.

Lainkaan katteetonta ei olisi puhua hakkuurajoitusten viemistä miljardeista euroista ja työpaikoista.

Kantorahatuloja jää saamatta puoli miljardia euroa, jos hakkuita vähennetään kymmenellä miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Suunnilleen kahden ison sellutehtaan tai noin 15 teollisen sahan puunkäytön nielaiseva leikkaus vie tätäkin enemmän vientituloja ja työpaikkoja.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.